Hei rakkaat lukijat! Tämä Skorpionin uusikuu tuntuu oikealta ajalta päättää venähtänyt kesätaukoni. Kiitos, että olet yhä kanssani täällä blogissa! Vastaanotan asiakkaita nykyisin Tahmelan Huvilalla, joten mikäli haluat tutustua syntymäkarttaasi tai ajan laatuun omalla kohdallasi tarkemmin, olethan yhteydessä! Kuunkiertoblogistani saat myös enemmän irti, mikäli tunnet oman karttasi ja sen huonejärjestelmän. Toivon joka tapauksessa blogini tarjoavan sinulle jatkossakin kiinnostavia ajatuksia, reflektiopintaa ja myötätuntoista kanssaelämistä elämämme käänteissä. Astrologian tehtävä ei ole selittää todellisuutta, vaan johdatella havainnoimaan elämämme moniulotteisia mahdollisuuksia ja niihin sisältyvää potentiaalia. Antoisia lukuhetkiä!
Uusikuu muodostuu torstaina aamulla kuun saapuessa auringon luo Skorpionin merkissä. Marraskuu, vuoden pimein aika (jos ei fyysisesti, niin monelle meistä ainakin henkisesti) kutsuu Skorpionin merkin ytimeen – kuoleman ja uudestisyntymän syvälliseen teemaan. Perääntyvä Merkurius tekee uudenkuun kartalla lähes täydellistä yhtymää taivaanvaloille, tuoden aikaan tunnun siitä, että olemme olleet tässä, tällä portilla, ennenkin. Skorpionin kuu-aurinko-Merkurius-yhtymä tekee oppositiota Härän merkkiin vielä hetkeksi perääntyneeseen Uranukseen, jotenkin alleviivaten meneillään olevan muodonmuutoksen tuttuutta. Tuttuja ajatuksia, tuttuja tunteita, tuttuja tilanteita. Kuitenkin, jotain on toisin. Skorpionin uusikuu muistuttaa meitä siitä, että kuolema ja syntymä ovat pitkiä, elämänmittaisia prosesseja, ja samalla tapahtuvat hetkessä, joka hetki. Kuu katsoo meitä pimeästä, kutsuen näkemään syvemmälle itseemme, elämään.
Skorpionissa kulkiessaan kuun tunnemaailma on intensiivinen. Samoin kuin Skorpionin vastinpari Härkä, joka rakastaa ja rakentaa maallista rauhaa ja turvallisuutta, on Skorpioni kaikessa jännitteisyydessään omalla tavallaan emotionaalisen rauhan ja turvallisuuden perässä. Voi tuntua oudolta, että kuolemaan vetoa tunteva, ihmisen psyyken pimeisiin syövereihin hakeutuva Skorpioni todellakin etsii turvaa, mutta intuitiivisena parantajana Skorpionin kuu ymmärtää kuolemanpelon kohtaamisen välttämättömyyden eheämpään ja turvallisempaan elämään kasvaessa. Kohtalonkysymykseksi Skorpionin merkissä nouseekin se, miten lähestymme elämämme erilaisia kuoleman- ja syntymänhetkiä, tuntematonta. Uskallammeko kohdata kuoleman ja syntymän mahdollisuuden, vai kiertelemmekö niiden ympärillä, turvallisen jumiutuneena samojen pelkojen toistoon? Pelkäämmekö pelkoa?
Uranus, joka käväisi ottamassa ensiaskeleensa Kaksosissa tänä kesänä, perääntyi takaisin Härän merkkiin 7.11.2025 (Uranus astui Härkään toukuussa 2018 ja siirtyy tältä erää lopullisesti Kaksosiin huhtikuussa 2026). Uranus, joka planeettana edustaa mm. yksilöllisyyttä, neroutta ja yllätyksellistä/arvaamatonta muutosta, on Härässä kulkiessaan herättänyt meitä laittamaan uusiksi materiaalisiin tarpeisiimme ja tottumuksiimme liittyviä asetelmia yksilöllisesti ja kollektiivisesti. Mitä materiaaliset tarpeeni/tarpeemme ovat, ja miten ne tulisivat tyydytetyiksi? Mitä konkreettisia muutoksia minun/meidän tulisi tehdä voidakseni hyvin omassa kehossani, osana Maata? Härkä kaipaa maallista rauhaa ja turvallisuutta, aistillista nautintoa, kehollista kokemusta siitä, että kaikki on hyvin. Edelliset seitsemän vuotta ovat jollain tavalla laittaneet näiden teemojen mukaisia asioita uusiksi elämässämme, yhteistyöhalukkuudestamme ja rohkeudestamme riippuen enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Kun taivaanvalot ja Merkurius nyt asettuvat vasten Härkään palannutta Uranusta, saamme ikään kuin vielä mahdollisuuden tarkastella ja vahvistaa viime vuosina tekemiämme valintoja. Olenko uskaltanut muuttaa omaa todellisuuttani, konkreettista elämääni? Olenko uskaltanut vakiinnuttaa uusia tapoja pitää huolta itsestäni ja kehostani, luonnosta ympärilläni? Olenko uskaltanut hidastaa ja nauttia työni hedelmistä? Avainsana uskaltaa. Aina ei tarvitse olla kyse kovin erikoisesta tai valtavasta muutoksesta, joskus nimenomaan pienet asiat tuntuvat järisyttävän perustuksiamme (ja vakiinnuttavan niitä!) eniten. Uudenkuun aikaan perääntyvä Merkurius yhteistyössä Uranuksen kanssa saattaa heittää eteemme konkreettisen tilanteen, jossa voimme vakiinnuttaa uudet toimintamallimme, uudenlaisesta turvallisuudentunteesta käsin. Kun vanha pelko nostaa päätään tottumuksesta, voinko kysyä itseltäni: kuka minä olen nyt? Uranus on mestari havahduttamaan meitä muutokseen. Ehkä kuolema onkin jo tapahtunut, ehkä syntymäkin? Ehkä olenkin uusi? Millaista valtaa vanhoilla tunteilla, ajatuksilla on uuteen minään? Ehkä niiden voima ei olekaan enää hallitseva, vaan uskallan rohkeasti kasvaa yli, läpi niistä.
Kartalla on valtavasti potentiaalia tunteen virtaukselle, kun Jupiter Ravusta ja Neptunus/Saturnus-yhtymä Kaloista antavat tukensa Skorpionin uudellekuulle. Skorpionissa emootioiden laatu on tyypillisesti kuin paikallaan seisovaa vettä – Skorpioni kerää ja panttaa tunteita, mutta nyt harmoninen vesikolmio auttaa antautumaan virtaukselle, joka voi olla yllättävänkin lempeä ja lämpöinen kun virtaan kerran astuu. Skorpionissa tutut tunteet – pelko, raivo, kateus, suru, epätoivo – kaikki nuo totutusti loitolla tai piilossa pidettävät paholaiset, kaipaavat tulla tunnustetuiksi, huomatuiksi, hyväksytyiksi, vapaiksi. Uusikuu kutsuu meidät hetkeksi pimeyteensä ja kysyy: entä jos tunteet olisivatkin vain osa suurempaa merta, pyörre sen pinnalla? Entä jos ne vapautuessaan eivät hukuttaisikaan, vaan yhtyisivät mereen, sen hedelmälliseen, rakastavaan elinvoimaan? Entä jos olenkin jo siellä? Elämä kutsuu olemaan yhtä, niin kuin vain sinä osaat olla.
Hedelmällisiä tapoja uudenkuun energian hyödyntämiseen:
- Ole avoin tunnistamaan sinussa liikkuvia tai muuten huomiota vaativia tunteita. Skorpionin alueella emootiot ovat usein syvällä ja paikoillaan – onko kehoosi kenties pakkautunut tunnetta jumituksina? Voitko antaa niiden olla, tunnustaa niiden olemassaolon kiinnittymättä tuntemuksiin tai ajatuksiin niistä? Huomaatko, miten se ehkä pelottaa vähemmän kuin vaikkapa viisi vuotta sitten?
- Vesikolmiossa on valtava potentiaali paranemiseen (mitä se tarkoittaa?), jos sallimme energian liikkua itsessämme. Uskallanko ottaa vastaan parantavan voiman, tuntematta sitä tai tietämättä, mihin se minut vie? Entä jos minun ei tarvitsisi itse liikuttaa elämän voimaa, vain hellittää odotuksista? Mitä se tarkoittaisi? Kuin kohdussa kehittyvä lapsi, joka lapsiveden mukana siirtyy maailmaan?
- Tunnustele rehellisesti, missä olet ehkä kiintynyt kärsimykseen, kipuun, onnettomuuteen, parantumiseen (tai parantumattomuuteen), olkoon kyse sitten fyysisestä tai emotionaalisesta kärsimyksestä. Miltä tuntuisi hellittää? Voitko havainnoida, mihin huomiosi on kiinnittynyt? Onko se vielä relevanttia?
- Anna ajatusten kuljeksia edellisen seitsemän vuoden ajalla – mikä on muuttunut, sinussa? Kuka oikeastaan olet, tänään, nyt? Onko jokin kehityskulku, jota haluaisit vielä edistää? Sen sijaan, että mietit konkreettisia askelia, tunnustele, mitä on toivotun kehityksen ytimessä, ja anna elämälle tilaa virrata sen läpi. Mitä se tarkoittaisi sinulle?
- Pidä itsestäsi huolta: anna keholle, mitä se tarvitsee.
Kaikissa padoissa
on ainakin pienen pieni reikä
jonka läpi vesi virtaa
ja hitaasti ottaa itselleen lisää tilaa
Tilaa tästä uuden- ja täydenkuun blogini suoraan sähköpostiisi!
Luontoyxeys 