Raila

 

Raila ja luonto. Kuva: Päivi Mattila

Raila: Luonnon yhdistävä liike

 

Raila kaataa suuresta lasipurkista syksyn lehtien keskelle kiviä ja käpyjä hiljentyen rakentamaan mandalaa. Jäämme mandalan äärelle istumaan, ja Raila naurahtaa sanoen, ettei oikeastaan tiedä mihin mandala päättyy. Ehkä istumme sen sisällä.

Railalla oli voimakas suhde luontoon jo lapsuudessa ja nuoruudessa. Lapsuudenkoti oli vanha talo luonnonläheisyydessä, ja sisarusten kanssa vietettiin paljon aikaa metsässä. Luonto on ollut aina läsnä elämässä eri tavoin, erityisesti elämän vahvoissa käännekohdissa. Voimakkaimmin Raila nostaa esiin vaikean uupumisen, joka 19 -vuotiaana, muutaman vuoden kausittaisen masennuksen jälkeen, vei syvälle tyhjyyteen ja muutti luontosuhdettakin kokemuksen tasolla merkittävästi.

Hiljainen tyhjyys

Uupuminen vei voimat niin, että Raila vetäytyi muutamaksi kuukaudeksi kaikesta sosiaalisuudesta, myös puhumisesta. ”Se oli syvä transformatiivinen prosesssi. Kun lopetin puhumisen, en enää hahmottanut asioita kielen kautta vaan aloin kokemaan ympäristön suorempaan. Sitä on vaikea sanoin kuvata, mutta se oli syvä kokemus.” Kun kriisin pahimman aallonpohjan jälkeen tilanne jaksamisen suhteen parani, Raila jatkoi vetäytymistä hiljaisuuteen, aloitti mehupaaston ja luki kirjastosta kaikki eri henkisiin perinteisiin liittyvät kirjat.

Erityisesti Henryk Skolimowskin teos ekojoogasta, sen sisältämät harjoitukset hiljaisuudesta ja yhteydestä luontoon, sekä buddhalainen tyhjyyden prinsiippi puhuttelivat Railaa kokemuksen keskellä. Skolimowskin keholliset, luonnossa tehtävät harjoitukset ja buddhalaisten munkkien tapa lähestyä kaikkea hiljaisuudesta käsin olivat läsnä jokapäiväisissä metsäkävelyissä ja päivärytmissä. ”Luontoon liittyvät harjoitukset ja paasto oli iso juttu yhdessä. Menin pimeyden kautta tyhjyyteen, ja kun todella syvennyin siihen, siitä tyhjyydestä alkoi tulla valoisaa. Se oli niin vaikuttava ja antoisa kokemus, että olisin halunnut jatkaa sitä, esimerkiksi luostarissa, mihin en kuitenkaan löytänyt mahdollisuutta. Olin siinä kokemuksessa tosi yksin, mutta se toi toisaalta uutta omaa perustaa elämälleni.”

Voimien kasvaessa Raila jatkoi normaalia nuoren aikuisen elämää, mutta kokemus jätti syvän kiinnostuksen buddhalaisuuteen, joka sanoitti Railan kokemaa. Siinä missä eurooppalaisessa tieteen ja filosofian perinteessä ihminen ja luonto on eroteltu toisistaan, aasialaisissa perinteissä vastaavaa jako on jo kielenkin kautta erilainen. ”Se parin kuukauden jakso oli kuin välähdys siihen kokonaisvaltaiseen, ihmistä ja luontoa erottelemattomaan, suoraan maailman hahmottamiseen.” Kriisi oli niin voimakas, että suunnitelmissa olleiden yliopisto-opintojen sijaan Raila hakeutui taideopintoihin, joissa käsitteli aihetta monella tavalla.

Kehollinen kuuluminen

Raila aloitti kung fu -harrastuksen, joka osaltaan vahvisti hiljaisuuden aikana koettua kehollista ymmärrystä ihmisen ja luonnon erottamattomuudesta. ”Kung fu on vahvasti yhteydessä tunteisiin, elämänenergiaan ja luontoon.” Kehollisuus ja liike oli ja on yhä Railalle suora tie luontoyhteyteen. Butoh-tanssi, jossa on vahva luontoyhteyden ja transformaation teema, koko Euroopan halki tehty vuoden mittainen kävelymatka, sekä buddhalaiset meditaatiot ja joogaharjoitus ovat kaikki osaltaan tarjonneet mahdollisuuksia syventää kehollista kokemusta yhteydestä luontoon.

”Joogassa ja tanssissa liikutaan tietoisesti yhteydessä hengitykseen ja niihin elementteihin ja laatuihin, mitä luonnossakin on. Se liike, mikä on ihmisessä ja luonnossa, tuo ikään kuin tietoisen perustan olemiselle. Hengityksessä ja tanssissa ilmenee myös ympäristön vaikutus kehoon, mieleen, tunteisiin.” Raila muistuttaa, ettemme ole erillisiä ilmakehästä, vedestä tai maasta allamme – kaikki liike syntyy yhteydessä ja yhdistää.

Luontoyhteys elintapana

Toinen vahva kriisiaika jossa luonto on ollut merkittävästi läsnä, on muutaman vuoden takainen käännytyspäätös Tanskasta kiristyneen maahanmuuttopolitiikan seurauksena ”Se oli niin rankkaa, että paloin pahasti loppuun.” Raila asui kuukauden ystävänsä luona maaseudulla, ja he yhdessä keskittyivät tietoisesti luontoyhteyteen, puhtaaseen ruokaan ja hiljaisuuteen. ”Koen luontoyhteyden vahvasti oman kehon ja intuition kautta, se on sitä luontoa, jota olen. Ruoka, vesi, ilma, en ajattele niitä erillään.”

Tietoinen yhteys luontoon oli keskeistä irtipäästämisen prosessissa. ”Tiesin, että piti päästää irti ihan kaikista suunnitelmista ja siitä persoonasta, mitä mulla oli siihen asti ollut, voin niin huonosti. Se syvällinen kokemus ja yhteys luontoon, mikä silloin 19-vuotiaana hetkellisesti avautui, sekä aiemmat kokemukset yhdessä joogan ja buddhalaisten perinteiden opiskelun kanssa olivat luoneet tietoisuutta siitä olemisen tasosta, joka ei perustu persoonaan tai mieleen. Se antoi rohkeutta päästää voimakkaasti irti, antautua tyhjyyteen.”

Luonto tuki puhtaalla läsnäolollaan, mutta myös ystävän rakkaudellinen läsnäolo, prosessin jakaminen, keskinäinen kuuntelu ja kaiken salliva ilmapiiri oli merkittävää. ”Ihmiset, joilla on vahva luontoyhteys, voivat olla tukena sellaisessa kriisissä, olla kuin ankkurina. Se on iso asia, että ihmiset on toisilleen tukena eri tavoin, puolin ja toisin, siinä on mulle yhteisön aito merkitys.” Kuukausi maalla ystävän luona auttoi toipumaan yllättäen nopeasti pahaksi kehittyneestä akuutista tilanteesta, mutta kokonaan toipuminen on ollut vuosien prosessi.

Rohkeus luottaa intuitioon

Railalle luontoyhteys ja intuitio toimivat vahvasti yhdessä. Elämän kriisikohdissakin päätökset seuraavista askelista ovat nousseet luontoyhteydestä ja intuition perusteella. ”Luonto on kokemukseni mukaan aina tukena kun sille avautuu, jos on valmis ottamaan viestin vastaan ilman ennakko-oletusta siitä mitä sen pitäisi olla.” Oleellista on rohkeus luottaa saamiinsa visioihin ja ideoihin ja uskoa, että ne voivat toteutua.

Raila kokee intuition seuraamisen ja aktiivisen luontoyhteyden olevan avain eheytymiseen laajemminkin. ”Intuitio ja luontoyhteys ei kuitenkaan rajaa pois mitään moderneja lääketieteellisiä tai muita keksintöjä, sillä eheys on inklusiivinen asia. Luontoyhteys ja intuitio sisältää ihmiskulttuurin ja sen eri puolet.” Yhteys luontoon on Railalle nykyään jatkuvasti läsnä, niin metsässä kuin kaupungissakin. ”Luontoyhteyden voi mahdollisesti sulkeä jäämällä elämään vain ajatuksen tasolle, sillä nimenomaan ajattelu ja kielenkäyttö erottelee. Luontoyhteyteni on vahvasti kehollinen, aistien ja tunteidenkin kautta hahmotettavissa, ja se on kaikkialla.”

Yhdessä tuntemattoman äärellä

Railan suhtautuminen muutokseen on kasvanut kriisien myötä. ”On tärkeä ominaisuus ettei anna periksi, sillä tavalla saa aikaan pitkäjänteisiä hyviä asioita, mut yhtä tärkeää on osata päästää irti niissä kohdissa, joissa se on viisaampaa. Taju siitä, missä irtipäästämisen kohta on, ei kohdallani välttämättä ole silti kasvanut”, Raila nauraa. ”Tai asioissa, joihin oon tottunut, se on varmasti kasvanut, mutta yllättävissä tilanteissa ihmisluonto on usein arvaamaton, ja suhtaudun siihen aika nöyrästi.”

Tuntemattoman kohtaamisessa Railaa auttaa etenkin sellaisten ihmisten esimerkki, joilla on paljon myötätuntoa ja rohkeutta katsoa asioita sellaisina kuin ne ovat. ”Sellainen esimerkki auttaa elämään tuntemattoman kanssa ja sisäistämään sen, että siinä on myös tosi paljon kauneutta, että me tiedetä tai tunneta asioiden kulkua ennalta. Siinä on mukana mahdollisuuksien kirjo kaikkiin suuntiin.”