Kun olin 13-vuotias, ihailin 60-lukua ja minulla oli unelma itsestäni folk-laulajana, mielikuva minusta ja kitarasta tekemässä jotain kaunista. Pyysin joululahjaksi kitaran ja ilmoittauduin kitaratunneille. Ikäväkseni kävi kuitenkin ilmi, että osatakseni soittaa kitaraa minun pitäisi oikeasti nähdä vaivaa ja harjoitella, näppäillä niitä samoja tylsiä harjoituksia päivittäin, ja niinpä unelma kuivui kasaan ja kitara päätyi takaisin laatikkoonsa. Puoli vuotta tunteja, ja joka kerta sain uudelleen ja uudelleen saman kappaleen kotiläksyksi, alkusoinnuista lähtien, minä kun mieluummin unelmoin kuin harjoittelin enkä näin kehittynyt lainkaan.
Kuolleen haukan viesti
Näin toissa viikolla kotini nurkilla, talojen välisen lenkkipolun varrella, kuolleen haukan. Se ei ollut näkyvästi vahingoittunut, se vain makasi selällään tienvarressa. Näky pysäytti minut. Luonto puhuu meille vahvasti, mutta en ymmärtänyt kuolleen haukan viestiä. Ajattelin, että ehkä haen turhaan merkitystä näylleni, mutta kuollut haukka palasi mieleeni yhä uudelleen ja uudelleen, sillä oli asiaa. Sitten ymmärsin.
Haukat ovat viestintuojia, ja tämä haukka makasi kuolleena tienlaidalla. Minä en ole kuunnellut viestiä. Me emme ole kuunnelleet viestiä. Viestiä, jonka luonto on meille jo pitkään yrittänyt antaa, uudelleen ja uudelleen, saman viestin – meidän on muututtava. Meidän on herättävä, herättävä puolustamaan elämää oman napamme ympärillä pyörimisen sijaan, noustava näkemään laajempi visio. Olemme ehkä luulleet kuulevamme viestin, mutta olemmeko todella kuulleet sen? Unelmoimme ja puhumme oikeudenmukaisemmasta maailmasta, jossa kunnioitamme toinen toisiamme ja luontoa, jossa elämme tasapainossa ja kaikilla on tilaa kukoistaa, annamme rakkauden olla tekojemme lähtökohta. Mutta olemmeko harjoitelleet? Jatkuvasti? Joka päivä? Joka hetki? Silloinkin kun ei huvita ja mieluummin keskittyisi muihin, helpompiin asioihin?
Harjoittelun aika on ohi
Luonto on opettaja, jonka kärsivällisyys on lopussa. Opettaja, joka vaatii meistä jokaiselta sisäistä ja ulkoista ryhtiliikettä, nyt. Se, joka odottelee koronakriisin päättymistä palatakseen omaan tuttuun, mukavaan (tai epämukavaan) elämäänsä sellaisena kuin se oli muutama viikko sitten, odottelee turhaan, sillä luonto on päättänyt laittaa meidät muuttumaan, eikä muutos helpotu sillä ettemme ota haastetta vastaan. Enää ei harjoitella. Olemme liian kauan eläneet ihmiskeskeisyydessämme, ja maapallo ei kestä sitä enää. Luonto kyllä selviää, mutta selviääkö ihminen? Tasapaino palautuu, voimalla, ja ihminen voi itse valita, nöyrtyykö ja onko siinä mukana vai ei. Mukana olo tarkoittaa aina myös vastuuta.
Tässä ajassa sama viesti toistuu, uudelleen ja uudelleen. Ota muutos vakavasti. Pysähdy. Herää. Kuuntele. Sosiaalisen eristäytymisen aika on valmistautumisaikaa. Ei kaappien täyttämistä vessapaperilla ja purkkiruoalla, vaan kaappien tyhjentämistä. Istu alas. Sydämen kutsu on voimakas, se tulee uniin, se näyttäytyy luonnossa ympärillä, ja kun annat sille huomiosi, otat sen todesta, sen voima riisuu sinut kaikesta turhasta, pikkukivasta puuhasta, unelmista ja painajaisista, jotka syövät huomiota siltä, mikä on nyt tärkeää – oman paikkasi ottaminen, tässä ja nyt. Älä aliarvioi oman paikkasi ottamisen vaikutusta. Oman paikan ottaminen on heräämistä maailmaan, havahtumista osaksi kokonaisuutta, jossa oman edun tavoittelu on yhteisen edun tavoittelua. Kuka sinä olet? Mikä on sinun paikkasi kokonaisuudessa? Maailma ulvoo, ja villit tuulet puhaltavat pois henkilökohtaiset esteet omalla paikalla, omassa voimassa elämisestä. Me olemme valmiita. Anna sen tapahtua.
Hiljainen hyräily kautta maailman
Emme tarvitse toivoa, sillä toivo on huomion sijoittamista tulevaisuuteen. Nykyisyys tarvitsee kaiken huomiomme, uskomme ja rakkautemme. Etsi sisältäsi voimakas ja maadoittunut rakkaus ja ankkuroidu siihen, omalle paikallesi elämän verkossa. Oikea toiminta nousee omalla paikalla kuuntelusta, silloin kun on sen aika. Kiitä kevätaurinkoa, puhdistavaa lumisadetta, arvosta vettä jota juot. Anna pelon tulla, mutta anna myös ilon tulla! Kiinnitä jalat maahan ja kiitä, että se kantaa sinua! Pyydä neuvoa, apua! On jumalasi nimeltään mitä vaan tai ei mitään, rukoile sydämesi syvässä rauhassa kaiken elämän puolesta!
Epäilemättä kitaransoitonopettajani oli jo pari vuosikymmentä sitten hyvin kuulolla antaessaan minulle kärsivällisesti viikosta toiseen harjoiteltavaksi Led Zeppelinin Stairway To Heaven -kappaleen alkusoinnut. Enää ei olla kitaratunneilla, mutta kappale on sama, minulle ja sinulle.
There’s a lady who’s sure all that glitters is gold
And she’s buying a stairway to heaven.
When she gets there she knows, if the stores are all closed
With a word she can get what she came for.
Ooh, ooh, and she’s buying a stairway to heaven.
There’s a sign on the wall but she wants to be sure
’Cause you know sometimes words have two meanings.
In a tree by the brook, there’s a songbird who sings,
Sometimes all of our thoughts are misgiven.
Ooh, it makes me wonder,
Ooh, it makes me wonder.
There’s a feeling I get when I look to the west,
And my spirit is crying for leaving.
In my thoughts I have seen rings of smoke through the trees,
And the voices of those who stand looking.
Ooh, it makes me wonder,
Ooh, it really makes me wonder.
And it’s whispered that soon, if we all call the tune,
Then the piper will lead us to reason.
And a new day will dawn for those who stand long,
And the forests will echo with laughter.
If there’s a bustle in your hedgerow, don’t be alarmed now,
It’s just a spring clean for the May queen.
Yes, there are two paths you can go by, but in the long run
There’s still time to change the road you’re on.
And it makes me wonder.
Your head is humming and it won’t go, in case you don’t know,
The piper’s calling you to join him,
Dear lady, can you hear the wind blow, and did you know
Your stairway lies on the whispering wind?
And as we wind on down the road
Our shadows taller than our soul.
There walks a lady we all know
Who shines white light and wants to show
How everything still turns to gold.
And if you listen very hard
The tune will come to you at last.
When all are one and one is all
To be a rock and not to roll.
And she’s buying a stairway to heaven.
(Led Zeppelin: Stairway to Heaven)
... Nature & Connection... 