Edistänkö rauhaa?

Näin helmikuun ensimmäisellä viikolla vietetään maailman uskontojen ja katsomusten välisen yhteisymmärryksen viikkoa (World Interfaith Harmony Week), joka pyrkii edistämään ihmisten välistä harmoniaa. Tänä vuonna viikon teemana on Edistänkö rauhaa? Mielestäni hyvä kysymys jokaiselle meistä juuri nyt.

Ihmettelen usein sitä monimutkaisuutta, jolla me ihmiset välisiämme suhteita vaikeutamme. Mistä se johtuu? Miksi haluamme erottautua toisista tai liittoutua heidän kanssaan uskomustemme mukaisesti, ja miksi mieluummin puolustamme ja vahvistamme uskomusjoukkuettamme kuin edistämme rauhaa yhteyttä etsimällä? Eikä aleta nyt psykologisoimaan, annetaan vain kysymyksen tulla ja tehdä tilaa. Kaikkien suurten uskontojen (ja usean pienen, niin uskonnon kuin muun katsomuksen) ytimessä on, kuten World Interfaith Harmony Week muistuttaa, kaksi samaa oppia vain hieman eri sanoin ilmaistuna: rakasta Jumalaa (elämää) ja lähimmäistäsi. On suoraan sanoen järkyttävää, miten sekaisin ihminen on saanut itsensä kehittämällä tämän yksinkertaisen ytimen ympärille lisää oppeja ja uskomusrakenteita ennen kuin on sisäistänyt näitä olennaisia perusteita.

Mitä sinulle tarkoittaa elämän rakastaminen? Entä lähimmäisen? Entä itsesi? Ja miten se näkyy olemisessasi ja teoissasi? Katsoin aiemmin viikolla somevaikuttaja Jonna Jintonin kokoaman videon globaalin seuraajakuntansa terveisistä toisilleen, vastaamassa kysymykseen mitä he haluaisivat sanoa neljälle miljoonalle katsojalle. Se kosketti minua syvästi, ja osui suoraan tämän viikon teemaan vahvoilla viesteillään, niin monen ihmisen kasvoin ja sanoin, muistuttaen meitä toistemme ihmisyydestä. Kun mietimme rauhan edistämistä, on kovin helppoa hypätä itsemme yli miettimään maailman suuria kuvioita ja aliarvioida itsessämme kokema sekä läheisillemme, naapureillemme ja muille luonnoneliöille, elämälle osoittamamme rakkauden merkitys. Pienet, päivittäiset asiat, tapa jolla kohtaamme itsemme, toisemme ja ympäristömme. Rauha syntyy vain turvallisessa ympäristössä, eli hyvä vaihtoehto kysymykselle Edistänkö rauhaa? on edistänkö turvallisuutta itsessäni ja kohtaamisissani, ja miten voin tehdä sen? Mikä minulle luo turvallisuutta?

Jokaisella meistä on jonkinlainen maailmankatsomus. Ei varmaankaan ole edes mahdollista elää ihmisenä maan päällä ilman jonkinlaista enemmän tai vähemmän yksinkertaista tai joustavaa uskomusjärjestelmää, ja jaettujen tai osittain päällekäisten uskomusjärjestelmien myötä koemme myös yhteenkuuluvuuden tunnetta ja saamme asioita aikaan. Jokaisen maailmankatsomus on silti täysin uniikki, ja vaikka jakaisimme yhteisiä opinkappaleita (oli kyse sitten uskonnosta tai jostain muusta), sisäistämme ne jokainen omalla tavallamme, omilla vivahteillamme. Emme koskaan voi olla täysin selvillä siitä, mihin toinen uskoo, mitä toinen ajattelee, mitä toinen kokee. Edes silloin, kun hän kertoo sen meille. Ilman rakkautta se on pelottavaa.

Rakkaus ei poista mielipide-eroja, näkemyseroja, ei pyyhkäise olemattomiin erilaisia persoonallisuuksia ja kommunikaatiotapoja. Rakkaus ei silota tunnemyrskyjä tai tee tyhjäksi halua oikaista epäoikeudenmukaisia rakenteita ja käytäntöjä. Rakkaus tekee niille tilaa. Rakkaus tekee tilaa, jossa on turvallista olla erilainen ja keskeneräinen, niin kuin jokainen meistä on. Rakkaus antaa mahdollisuuden kohdistaa luova voimamme elämästä iloitsemiseen ja monimuotoisen hyvinvoinnin rakentamiseen jatkuvan epävarmuuden peittelyn sijaan.

Maailman uskontojen ja katsomusten välisen yhteisymmärryksen viikon kunniaksi iloitkaamme siitä, miten monenlaista maailmanselitystä meillä täällä on, miten rikas ja alati monimuotoistuva kulttuuriperintö! Palatkaamme yksinkertaisen ytimen ympärille katsomaan toisiamme! Mikä on minun maailmankatsomukseni? Voinko hieman jopa leikitellä sillä, ytimestä käsin katsella vähän eri suuntiin…? Elämää (/Jumalaa) ja lähimmäistä rakastaen, uskallanko luottaa siihen että löydän oman ääneni ja kuulen myös muut? Että syntyy yhteistä keskustelua, tarinointia? Uskallanko hymyillä, edes hetken, sellaista hymyä joka avaa tilaa rakkaudelle ja on lahja minulle, sinulle ja maailmalle?

Intialaisella pyhimyksellä Anandamayi Malla oli sellainen hymy, jolla toivoisi jokaista katsottavan, sisältä ja ulkoa. Hän tapasi paljon eri uskontojen edustajia eikä ollut kiinnostunut henkisistä väittelyistä sanoen: ”Jokainen on oikeassa omasta näkökulmastaan.”