Onko sohva luontoa?

Tänään on Earth Day, juhlapäivä! Itse nautin eniten juhlista, joissa pidetään hauskaa – siksi tämän päivän postaus on veitikoille, ei tosikoille. Saavat tosikotkin lukea. Earth Day -bileisiin ovat kaikki tervetulleita, sohvatkin! Ja tästä se lähtee:

Istuin eilen sohvalle hengähtämään. Keho, hermosto oli virittyneenä päivän aikatauluun tulleista yllättävistä muutoksista ja ylimääräisestä järjestelystä, väsymys painoi, iloiset yllätykset innostivat. Tuntui hyvältä nojautua sohvaan. Se mukautui allani ja selkäni takana, pehmeästi otti vastaan. Kaiken päivän pyörityksen ja ristiriitaisten tuntemusten keskellä sohva tuntui vakaalta, rauhalliselta. Melkein kuin ruohoa jauhava suurikokoinen lehmä, joka ei siitä hievahda kun painan pääni sen nurmella makaavaa kehoa vasten. Vähän vain vilkaisee, että mitäs nyt, jatkaen koko ajan jauhamistaan.

Yhteyden kokeminen on vuorovaikutusta, jossa huomio on samanaikaisesti minussa ja toisessa. Istuessani, omaa kehoa ja sohvaa selkäni takana ja takapuoleni alla kuunnellessa havahduin siihen, miten välillämme tosiaan on vuorovaikutusta. Niin itsestäänselvä asia, että se usein jää huomaamatta. Sohvalla istutaan, se on aina paikallaan, siinä kun tarvitsemme. Töistä tullessa en malta odottaa pääseväni sohvalle. Mutta millainen on yhteys minun ja sohvan välillä? Entä jos sohva on yhteydestä yhtä tietoinen kuin minä, omalla tavallaan? En käy väittämään, että sohva olisi tietoinen ja elossa samalla tavalla kuin ihminen, mutta on kiinnostavaa antaa sohvalle mahdollisuus olla läsnä minulle, ja samalla antaa itselleni tietoinen mahdollisuus sohvan kohtaamiselle!

Mistä luonto alkaa, ja mihin se loppuu? Onko Earth Day juhlapäivä Maalle ja jos on, mikä ei ole Maata maan päällä? Sohva on pohjimmiltaan ihan samaa materiaalia kuin minäkin, maasta tullut ja maaksi tuleva. Miksi en siis kohtaisi sohvaa toisena luontokappaleena, arvokkaana ja kunnioittavasti samoin kuin pyrin kohtaamaan muutkin, tavanomaisemmin määritellyt luontokappaleet? Sohvalla istuessani havahduin kiitollisena siihen, miten juuri siinä, juuri silloin, sohva myötäili minua niin pehmeästi ja vakaasti, tarjosi tukea. Antaessani huomion sohvalle yksilöllisenä, oman elämänsä omaavana muotona ajassa ja tilassa maan päällä, meille kahdelle juuri siinä, juuri silloin, juuri niin, koko huone heräsi eloon. Täynnä erilaisia, yksilöllisiä elämänmuotoja. Eri tavoin elossa olevia, kaikki yhteydessä toisiinsa. Kaikki vuorovaikuttaen keskenään, olemassa yhdessä. Mielelle kaikki tämä on vain hassua kuvitelmaa, ehkä saivartelua tai höpötystä, mutta keho tuntee yhteyden, osaa olla yhteydessä myös luontokappaleisiin jotka eivät ole biologisesti elollisia.

Niin hullulta kuin se saattaa kuulostaa tai tuntua, haastan sinut Earth Dayn kunniaksi leikkimään elämän eri muotojen kanssa. Kun laitat ruokaa – miten vuorovaikutatte kauhan kanssa? Kun nouset portaita, miten jalkasi ja askelmat kohtaavat? Kun illalla käyt levolle sänkyysi, miten sinä ja sänky tervehditte toisianne? Toistan, että yhteys on vuorovaikutusta, jossa huomio on samanaikaisesti itsessä ja toisessa. Ei vain omassa aistimuksessa, vaan myös avoimessa kiinnostuksessa toista kohtaan, aidossa kohtaamisessa. En ehkä voi tietää millainen on sohvan tietoisuus, mutta voinko olla kiinnostunut siitä? Huomioida sen? Entä jos kunnioitus, huomaavaisuus Maalle onkin tosiaan inklusiivista, kaikki Maan muodot sisältäen?

Tänään, Earth Dayn kunniaksi, anna huomiosi sille, joka helposti arjessa jää sitä vaille. Jää ilman sitä tunnustusta, josta me kaikki nautimme, joka herättää eloon. Vaikka vain tämän leikin ajaksi, anna Maan herätä eloon.