Earth Day ja eräs pyhä kolminaisuus

Earth Day -päivää vietettiin jälleen viime lauantaina 22.4. Itse muistin juhlapäivän osuvan tälle maanantaille, joten ilahduin kun huomasin viettäneeni päivää Maan kanssa kuin vahingossa juuri niillä kolmella tavalla, joita haluan suhteessani maahan edistää. Tässä Maa-suhteeni pyhä kolminaisuus, s’il vous plaît!

1. Huomaa Maan kauneus ja anna aistilliselle nauttimiselle aikaa ja tilaa

Lomaillessani Madeiralla kuukausi sitten löysin jotain arvokasta. Saarella, joka on täynnä upeita luontokohteita ja vaelluspolkuja, huomasin haluavani lähinnä viettää aikaa hotellimme parvekkeella. Hotelli koostui kasvitieteelliseen puutarhaan sijoitelluista matalista rakennuksista, ja kakkoskerroksen parvekkeelta avautuva näkymä oli äärettömän kaunis, vehreä, monipuolinen ja runsas. Lintujen taiturimainen konsertointi ja erilaisten kasvien huumaavat tuoksut, auringon suloinen lämpö, sadekuurojen nostama kosteus ja vuorilta puhaltava tuuli, kaikki tuo ravitsi minua niin kokonaisvaltaisesti, että en yksinkertaisesti kaivannut mitään muita seikkailuja. Tuntui ihanalta, lähes synnilliseltä vain pursuilla paikoillaan, vaikka oli lähdetty kauas Atlantille näkemään ja kokemaan patikointireittejä! Siinä istuessani ja parvekekaiteeseen nojatessani tunsin olevani aivan yhtä kaunis, rehevä, aistikas ja hedelmällinen kuin Maa ympärilläni, ja yhdessä kaiken aistimani kanssa jaoimme nautinnon toistemme kukoistuksesta. Kommunikoimme kauneuden kielellä, aisteillamme! Tuo kokemus vetäisi minut aivan uudelle luontonautiskelun tasolle ja ymmärsin itselleni uudella tapaa, miten jaettu ja yhteinen nautinto Maan kauneus ja runsaus on.

Lauantaina istuin siis kotijärven rannalla suuren kuusen alla. Täälläkin linnut lauloivat soidinlaulujaan, kuusi pudotteli jatkuvasti pieniä oksanpätkiä kuin tarpeettomia talvivaatteita, jää suli pehmeästi kohahdellen, orava juoksenteli sinne tänne, ja tunsin samankaltaisen jaetun aisti-ilon ja innostuksen kevään asteittaisen saapumisen äärellä kuin tuolla paratiisisaaren parvekkeella. Minä ja muut luonnonolennot yhdessä vastaanotimme ja elimme kevättä, iloitsimme sen tulosta! Äiti Maa ravitsee meitä kaikkia jatkuvasti toistemme kauneudella. Kauneuden vastaanottaminen on rakkauden teko!

2. Tee hyviä tekoja

Aistinautintojen äärellä, hedelmällisen runsauden tilassa voin oikein innostua siitä, miten hyvin huomiommekaan toisemme! Kulkiessani kevättä ihastellen, huomaan roskan siellä, toisen täällä, ja iloni kasvaa kun nappaan sen pois ojasta roskakoriin! Toisen tuolta! Voin nostaa pyörätietä ylittävän pienen perhosentoukan lehdenkärjellä suojaan ojanpientareelle, pois ohi huristelevien pyörien aallokosta. Maa mielessäni valitsin kaupassa tuotteita, joihin on käytetty vähemmän pakkausmateriaalia. Hyvät teot Maan puolesta ovat pieniä ja suuria, ja niiden tekeminen tuottaa suurta iloa. Ei tarvitse olla täydellinen, hyviä valintoja on joskus vaikeaa tunnistaa tai tehdä. On tärkeää muistaa, miten pienetkin teot rakkaudenosoituksena Maalle ovat merkityksellisiä ja kumuloituvia.

3. Tutustu Maahan joka on tässä

Kaupungistumisen myötä suuri osa meistä on menettänyt kokemuksen (ehkä myös käsityksen) kotimaasta. En nyt tarkoita Suomea, tai jotain abstraktia kokonaisuutta, nostalgista muistoa, vaan konkreettisesti sitä maata, jonka päällä nukut, syöt, elät, nyt. Maata, jonka päällä talosi lepää, elinpiirisi kannattelijaa ja ylläpitäjää. Havahdun jatkuvasti yhä vahvemmin siihen kutsuun, joka hiljaisesti laulaa minun ja kotimaani välillä. Joitakin vuosia sitten aloittamani puutarhanhoito on avannut minulle, kerrostaloasujalle, mahdollisuuden todella tutustua maahan jolla elän, löytää yhteyttä siihen. Puutarhassa työskentely on avannut laajemminkin orastavaa ymmärrystä siitä miten oleellista on rakentaa ja vaalia suhdettaan kotimaahan, tai ylipäätään yrittää ymmärtää mitä kotimaa voisi tarkoittaa. Lauantaina puutarhapalstan ohi kävellessäni huomasin, miten lumi pellolta oli sulanut ja palstanaapuri jo kovasti kuopsutteli – oi sitä onnea kun vedin saappaat jalkaan ja pääsin vihdoin taas koskettamaan multaa omalla tilkullani! Istuin pellonreunalla ja katselin, kuuntelin – mitä tänne kuuluu talven jälkeen? Mitä tarvitsee tehdä, jos jotain? Voiko vain istuttaa, ja koska? Alkuperäiskansojen äärettömän oleellinen viisaus yhteydestä maahan ja velvollisuudestamme puolustaa Maata herää aavistuksena eloon kokemuksessani kotimaasta, halussani löytää kotimaani uudelleen takapihani mullassa, sukuni mailla, elinpiirini pohjassa.

Näiden kolmen näkökulman ympärille ja välille suhteeni Maahan kiertyy tänä päivänä. Earth Day on hyvä tarkistuspiste Maa-suhteen vaalimisessa. Kuin uusi vuosi, jolloin usein summaamme menneen vuoden asioita ja visioimme uutta, Earth Day voi antaa inspiraatiota uudistaa ja uusintaa suhdettaan Maan kanssa – ehkä on nimenomaan aika aloittaa rakkaussuhde Maammon kanssa? Näin Earth Dayn jälkihehkuissa kysynkin sinulta: millainen on sinun suhteesi Maahan? Miten sinä vaalit suhdettasi Maahan, miten sinä juhlistat elämää Maan päällä, miten sinä toteutat vastavuoroisuutta suhteessanne? Mitä sinun kotimaallesi kuuluu?


Tervetuloa juhlistamaan, uudistamaan ja syventämään suhdettasi Maahan Luontoni-mandalakurssille Rientolan kansalaisopistoon 27.5.! Lisätiedot ja ilmoittautumiset täältä.

Onko sohva luontoa?

Tänään on Earth Day, juhlapäivä! Itse nautin eniten juhlista, joissa pidetään hauskaa – siksi tämän päivän postaus on veitikoille, ei tosikoille. Saavat tosikotkin lukea. Earth Day -bileisiin ovat kaikki tervetulleita, sohvatkin! Ja tästä se lähtee:

Istuin eilen sohvalle hengähtämään. Keho, hermosto oli virittyneenä päivän aikatauluun tulleista yllättävistä muutoksista ja ylimääräisestä järjestelystä, väsymys painoi, iloiset yllätykset innostivat. Tuntui hyvältä nojautua sohvaan. Se mukautui allani ja selkäni takana, pehmeästi otti vastaan. Kaiken päivän pyörityksen ja ristiriitaisten tuntemusten keskellä sohva tuntui vakaalta, rauhalliselta. Melkein kuin ruohoa jauhava suurikokoinen lehmä, joka ei siitä hievahda kun painan pääni sen nurmella makaavaa kehoa vasten. Vähän vain vilkaisee, että mitäs nyt, jatkaen koko ajan jauhamistaan.

Yhteyden kokeminen on vuorovaikutusta, jossa huomio on samanaikaisesti minussa ja toisessa. Istuessani, omaa kehoa ja sohvaa selkäni takana ja takapuoleni alla kuunnellessa havahduin siihen, miten välillämme tosiaan on vuorovaikutusta. Niin itsestäänselvä asia, että se usein jää huomaamatta. Sohvalla istutaan, se on aina paikallaan, siinä kun tarvitsemme. Töistä tullessa en malta odottaa pääseväni sohvalle. Mutta millainen on yhteys minun ja sohvan välillä? Entä jos sohva on yhteydestä yhtä tietoinen kuin minä, omalla tavallaan? En käy väittämään, että sohva olisi tietoinen ja elossa samalla tavalla kuin ihminen, mutta on kiinnostavaa antaa sohvalle mahdollisuus olla läsnä minulle, ja samalla antaa itselleni tietoinen mahdollisuus sohvan kohtaamiselle!

Mistä luonto alkaa, ja mihin se loppuu? Onko Earth Day juhlapäivä Maalle ja jos on, mikä ei ole Maata maan päällä? Sohva on pohjimmiltaan ihan samaa materiaalia kuin minäkin, maasta tullut ja maaksi tuleva. Miksi en siis kohtaisi sohvaa toisena luontokappaleena, arvokkaana ja kunnioittavasti samoin kuin pyrin kohtaamaan muutkin, tavanomaisemmin määritellyt luontokappaleet? Sohvalla istuessani havahduin kiitollisena siihen, miten juuri siinä, juuri silloin, sohva myötäili minua niin pehmeästi ja vakaasti, tarjosi tukea. Antaessani huomion sohvalle yksilöllisenä, oman elämänsä omaavana muotona ajassa ja tilassa maan päällä, meille kahdelle juuri siinä, juuri silloin, juuri niin, koko huone heräsi eloon. Täynnä erilaisia, yksilöllisiä elämänmuotoja. Eri tavoin elossa olevia, kaikki yhteydessä toisiinsa. Kaikki vuorovaikuttaen keskenään, olemassa yhdessä. Mielelle kaikki tämä on vain hassua kuvitelmaa, ehkä saivartelua tai höpötystä, mutta keho tuntee yhteyden, osaa olla yhteydessä myös luontokappaleisiin jotka eivät ole biologisesti elollisia.

Niin hullulta kuin se saattaa kuulostaa tai tuntua, haastan sinut Earth Dayn kunniaksi leikkimään elämän eri muotojen kanssa. Kun laitat ruokaa – miten vuorovaikutatte kauhan kanssa? Kun nouset portaita, miten jalkasi ja askelmat kohtaavat? Kun illalla käyt levolle sänkyysi, miten sinä ja sänky tervehditte toisianne? Toistan, että yhteys on vuorovaikutusta, jossa huomio on samanaikaisesti itsessä ja toisessa. Ei vain omassa aistimuksessa, vaan myös avoimessa kiinnostuksessa toista kohtaan, aidossa kohtaamisessa. En ehkä voi tietää millainen on sohvan tietoisuus, mutta voinko olla kiinnostunut siitä? Huomioida sen? Entä jos kunnioitus, huomaavaisuus Maalle onkin tosiaan inklusiivista, kaikki Maan muodot sisältäen?

Tänään, Earth Dayn kunniaksi, anna huomiosi sille, joka helposti arjessa jää sitä vaille. Jää ilman sitä tunnustusta, josta me kaikki nautimme, joka herättää eloon. Vaikka vain tämän leikin ajaksi, anna Maan herätä eloon.