Luontoyhteys – elämän kudelma

DSC_0142Luontoyhteys,

entäpä jos se on verbi?

Kuka on yhteydessä mihin,

voi kysyä,

tai sitten vain huomioida sen,

mitä tapahtuu juuri nyt?

Miten elämä liikkuu,

liikkuuko vai on liikkumatta?

Vai kenties molempia?

Luontoyhteys haastaa jatkuvaan avoimuuteen,

aktiiviseen huomioon –

voiko vastaanottaminen

olla antamista?

Mistä syntyy vuorovaikutus,

ja millainen?

Kuka tietää,

ken meistä tähän kudelmaan osallistuu

milläkin tavalla?

Tuo, tuo ja tuo,

ihminen, puu, perhonen?

Mato mullan alla?

Voi silti tuntea, miten kaikki yhdessä

tätä elämän kudelmaa jaamme!

Kukaan ei yksin, irrallaan,

kukaan ei itsenäinen, vailla suhteita…

Voinko luottaa

suhteiden vapaaseen liikkuvuuteen?

Entä jos…

hallitsemattomuus rakentaakin

tasapainoa

uudelleen joka hetki?

Pieniä havaintoja luontoyhteydestä

Ajatus nettisivulle

Kaikki me olemme osa luontoa, yhteydessä luontoon joka hetki. Kiireisen, ajattelua korostavan elämäntyylin sekä erilaisten suorituspaineiden keskellä unohdamme kuitenkin usein jaetun yhteyden kaiken eläväisen kanssa. Kuinka usein pysähdyt vain aistimaan sitä mitä olet, siinä missä olet? Ilman tarvetta määritellä sitä ajatuksin?

Vahva ja läsnäoleva yhteys luontoon rauhoittaa kehoa ja selkiyttää sekä mieltä että tunteita. Kun opettelemme todella kuuntelemaan ympäröivän luonnon ja oman kehon aistimuksia ja tuntemuksia, tulemme vähitellen yhä tutummaksi itsemme kanssa. Alamme löytää luonnollisemman, mutkattomamman ja luovemman tavan toimia maailmassa, vuorovaikuttaa omalla tavallamme. Etenkin metsäympäristö tukee näitä askeleita kohti läheisempää suhdetta itsen ja ympäristön kanssa – metsä ottaa meidät vastaan sellaisina kuin olemme, osana itseään, eikä koskaan vaadi, tuomitse, arvioi tai ylireagoi. Metsässä kuulumme.

Tänä aikana yhä useampi ihminen kärsii ulkopuolisuuden, irrallisuuden ja merkityksettömyyden tunteista ja ilmastonmuutos uhkaa koko maapallon lajistoa. Yhteyden kokeminen, vastavuoroinen ja rakastava huomio kaiken elämän kesken voi olla hyvin vahva, lohduttava ja hoitava muutosvoima. Luonto voi opettaa meille hyvin paljon siitä, miten muodostaa elämän monimuotoisuutta tukevia, kestäviä mutta joustavia rakenteita, miten löytää lähemmäs toisiamme ja toimia yhdessä, erilaisuutta ja yksilöllisyyttä yhteisöissä kunnioittaen ja hyödyntäen.

Mutta mitä luontoyhteys sitten konkreettisesti tarkoittaa? Vastausta siihen voi jokainen hakea itse, kokemuksellisesti. Sillä jokainen meistä kokee elämän sisällään ja ympärillään omalla tavallaan. Onneksi luontoyhteyden vahvistaminen ja syventäminen, toisin kuin sen määrittely, on yksinkertaista – se vaatii meiltä vain aikaa, tilaa ja aktiivista huomiota. Haastankin kaikki tutkimaan  tätä kysymystä omalla kohdallaan! Ottamalla tietoisia askeleita kohti syvempää luontoyhteyttä annamme lahjan niin itsellemme kuin kaikelle luonnolle.