Pieni, pyhä rituaali

Vihdoin kevät, sormet eivät hyydy ilman hanskoja! Minulle se tarkoittaa, että voin rakennella mandaloita ulkona metsäkävelyjeni ohella. Mandalanrakennus on rituaali, jonka aloitin intuitiivisesti, ikäänkuin luonnon kutsumana kahdeksan vuotta sitten. Silloin rakensin mandaloita olohuoneeni lattialle ulkona keräämistäni tai ruokakaapista löytyneistä luonnonmateriaaleista vailla suunnitelmaa, löytäen itseni vuoden mittaisesta luovasta prosessista joka tarjosi valtavasti iloa ja oivalluksia elämän luonteesta ja sen syklisyydestä (voit lukea projektista lisää sitä taltioineesta Simple, Beautiful, Imperfect -blogista). Sittemmin mandalanrakennus on ollut minulle kausittaista – olen rakentanut mandaloita yksin, yhdessä, luonnossa, sisällä, ohjannut sitä ja todistanut toisten mandalanrakennusta.

Yhtenä kevään ensimmäisistä lämpöisistä päivistä, metsässä pahantuulisena kuljeskellessani, ajatus tuli jälleen mieleen. Rakenna mandala. Rakenna mandala, vaikka se olisi vain kolme tikkua ristissä. Sekin on mandala. Tee se. Kun ärsyttää, kynnys avata luova energia ajatus- ja tunnemyllystä uuteen suuntaan tuntuu joskus suurelta, joten oli tärkeää, että ehdotin itselleni ihan vain muutaman tikun ristiin laittamista. Yksinkertaista. Ei tarvitse luopua ärsytyksestä sen tehdäkseen. Ottaa vain pari tikkua ja laittaa ne maahan. Sitten voi jatkaa matkaa ja myllytystä.

Katsoin paikan, jossa oli vielä hieman lunta, kuivien neulasten ruskeaksi täplittämää, ja nostin maasta oksanpätkän. Taitoin sen kolmeen osaan ja asetin oksat lumen päälle toisiaan vasten, yhdestä pisteestä eri suuntiin. Siinä. Valmis. Hmm. Hmm… Tai ehkä voisin laittaa vielä kävyt oksien väliin… Ja siitä se sitten lähti, leikki! Keskittynyt puuhastelu, jossa etsin ympäriltäni kokonaisuuteen sopivia aarteita, mallasin niille eri paikkoja, huomioin yksityiskohtia ympärilläni, innostuin! Onko se valmis? Ei! Vielä tuohon jotain… Nyt? Hmm… Nyt, tähän se voi jäädä! Hymyillen katsoin pientä, vähän vinksallaan olevaa mandalaa neulasten täplittämässä lumessa ja tunsin jaetun ilon ympäristöni kanssa. Me teimme tuon! Hetken hyrisin sitä katsellen ja jatkoin sitten matkaa, luovuuden ja sen kautta koetun yhteyden virkistämänä.

En varsinaisesti lähde ulos rakentelemaan mandaloita. Se vain tapahtuu – jossain kohtaa kulkiessani näen lahonnutta puuta, kuivia lehtiä, kauniin muotoisia kiviä, ja ne kutsuvat leikkimään kanssaan. Asetan ensimmäisen elementin, ja se alkaa kutsua muita rinnalleen. Kuljeskelen ympäriinsä katselemassa ja kuuntelemassa mikä tai kuka haluaa mukaan ja mihin kohtaan? Mandalanrakennus on minulle pyhä rituaali, josta on vakavamielisyys ja protokolla kaukana, elävä muistutus yhteydestä ja luovuudesta. Se on leikkiä, joka ei kuitenkaan ole tyhjänpäiväistä tai merkityksetöntä. Mandalanrakennus uudistaa ja vahvistaa, vaalii herkkää yhteyttä minun ja ympäristöni välillä, herättää minut huomaamaan, huomioimaan osallisuuteni luonnon kauneudessa. Aktiivinen luomistyö herkistää minut ympäröivälle luonnolle ja maalle hyvin eri tavalla kuin luonnossa kulkeminen, istuminen ja aistiminen, sillä se aktivoi loogisen mieleni, intuitioni sekä kehoni yhteiseen tekemiseen. Luontomandaloiden rakennus on väistämättä yhteistyötä luonnon kanssa, oli siitä tietoinen tai ei.

Rituaalisuus on ihmiselle tärkeä ankkuri, joka vahvistaa ja uudistaa pyhyyden, yhteyden ja kuulumisen kokemusta. Pienetkin rituaalit yhdistävät ja kannattelevat, luovat merkitystä ja turvaa. Luontomandaloiden rakentaminen on minulle sopivasti itseni ja kulloisenkin olemiseni näköiseksi muovautuva, yksinkertaisen voimakas tapa muistuttaa itseäni kauneuden ja pyhän leikin elähdyttävästä ja uudistavasta vaikutuksesta, juhlia luonnon monimuotoista kauneutta, rakkautta maahan, sekä osoittaa välittämistä niin itselleni kuin maallekin, meille. Mandalanrakentaminen johdattaa minut kuin huomaamatta vuorovaikutukselliseen läsnäoloon, jossa luonto ei ole vain materiaalia – olemme osallisia jaetussa luovassa prosessissa, yhteisessä luomisleikissä. Kun tuntuu, että mandala on valmis ja käännän sille selkäni jatkaakseni matkaa, yhteinen prosessi jatkuu, ja voin tuntea mandalan herkän voiman lähelläni, kehossani ja sydämessäni vielä pitkään. Pieni pyhä rituaali on tehnyt taikojaan.

*******

Ohjaan 11.6. Rientolassa kaikille avoimen Luontomandala-kurssin, jossa tutustumme mandalan symboliikkaan ja rakennamme yhdessä mandaloita luonnossa. Tule mukaan luovaan, pyhään leikkiin! Lisätiedot ja ilmoittautumiset tästä.