Uusikuu Ravussa 6.7. – Huokoinen suojakuori

Sam Jinks: Woman and Child (yksityiskohta).

Uusi kuunkierto alkaa lauantaina puolenyön jälkeen, kun kuu ja aurinko kohtaavat toisensa Ravun merkissä. Neptunuksen pysähtyminen Kalojen viimeisellä asteella alkuviikosta värittää yhä vahvasti ajan tunnelmaa, ja elämme kuin erikoisessa sumussa, joka kaiken tapahtuvan taustalla väistää otetta. Oletko kenties tuntenut itsesi väsyneeksi, tunteelliseksi, onko ollut vaikea ajatella selkeästi, nähdä kirkkaasti? Uusikuu Ravussa antaa meille viikonloppuna mahdollisuuden levähtää sumun keskelle ja kysyy meiltä: minkälaista hoivaa tarvitsen nyt? Mikä minussa kaipaa pehmeää turvaa, ja osaanko antaa sitä itselleni, läheisilleni? Alkava kuunkierto on tärkeä mahdollisuus tutustua omiin tunteisiin ja turvan tarpeisiin sekä luoda huokoista suojaa maailman myrskyiltä, turvata itseä suurempaa rakkauteen.

Kuu on Ravun luonnollinen hallitsija ja oleskee merkissä kuin kotonaan. Ravussa kuu on tunteellinen, romanttinen, nostalginen ja herkkä. Kuun kulkiessa Ravussa viihdymme erityisen hyvin kotona, suojassa maailmalta, ja kaipaamme hellää yhteiseloa läheistemme turvassa. Rapu on Kauriin tapaan hyvin yksityinen merkki – haluamme kuoremme suojaan, joko yksin, rakkaidemme tai vaikkapa omaksi kokemamme ryhmän, heimon kanssa. Mars ja Venus tekevät keskenään kartalla sekstiiliä löyhästi yhteydessä taivaanvaloihin, korostaen tätä halua puolustaa omaa reviiriämme, johon rakkainemme kuulumme. Sakset saattavat kalista, jos koemme rajojamme uhattavan. Mitä kaikkea sinun kitiinikuoresi suojiin mahtuu?

Neptunuksen perääntymisen vaikutus on kollektiivisesti suuri, sillä Neptunus on aurinkokuntamme uloin planeetta, jonka vaikutuspiiriin kaikki muut planeetat näin ollen kuuluvat. Neptunus sisältää kaiken, tavalla jossa kaikki on ei mitään, ja ei mitään on mahdollisesti kaikkea. Eläinradan viimeisellä asteella paikallaan kelluva Neptunus (ja viikko sitten niin ikään Kaloissa perääntymään pysähtynyt Saturnus) sumentavat rajoja eri todellisuuksien välillä, hämmentävät totuuksien todenperäisyyttä, huokoistavat tiiviitä kivijalkoja. Mihin voi luottaa? Mikä on totta? Mihin voi uskoa? Saturnuksen ja Neptunuksen perääntyminen Kaloissa haastaa meitä luomaan uudenlaista uskoa ja luottamusta, joka ei ole sokeaa tai takerru muotoihin joita rakentaa.

Ravun merkissä alkavan kuunkierron osuessa tähän vahvaan Neptuniaaliseen energiaan, on uudenkuun aikaan hyvä ottaa tilaa oman kiitiinikuoren, eli omien itsesuojelumekanismien tutkimiseen. Missä kohdin olen ehkä liian avoin kaikelle maailmassa myllertävälle tunne-energialle ja siitä kumpuaville visioille? Missä kohdin olen ehkä sulkenut kuoreni liian tiukalle niin, että sisälläni myllertävä tunne-energia ei pääse ulos ja pyörii sisälläni ahdistavia visioita luoden? Minkälainen toiminta loisi minulle turvallista tilaa kokea erilaisia tunteita? Keitä ovat ne ihmiset, joiden kanssa minun on hyvä olla, ja miten voisin itse olla ihminen, jonka kanssa on turvallista? Uutisvirrassa yhä kiihtyvä pelon ilmapiiri, väkivaltaiset teot joista luemme, ovat omiaan luomaan poteroonkaivautumisia jotka edelleen kiihdyttävät pelokkuutta. Miten suojaudun niin, että voin hyvin, mutta säilytän yhteyden toisiin? Miten ylläpidän rakkautta ja halua pitää huolta itseni lisäksi myös toisista? Miten voisin luoda luottamusta ihmisen hyvyyteen omalla toiminnallani?

Uusikuu aloittaa kahden viikon jakson kohti täysikuuta, jossa kuu yhtyy Kauriin viimeiseltä asteelta Plutoon Vesimiehessä. Pluto tuo tulevaan täysikuuhun intensiivistä muutosvoimaa, joka saattaa ravisuttaa perustuksiamme. Kun nyt kylvämme siemenen, intention turvallisuudentunteelle, joka saa voimansa jostain omaa kuortamme syvemmästä, voimme kulkea kohti Pluton edustamaa manalaa rohkeasti. Muistakaamme, että rakkauden voima on valinta, johon meistä jokaisella on oikeus ja suora pääsy. Rakkauden voima kestää kaiken, vaikeimmatkin tunteet. Rakkauden voimaa on myös vetää itselle turvalliset rajat.

Hedelmällisiä tapoja hyödyntää uudenkuun energiaa:

  • Ota aikaa kotoilulle, levolle, rakkaillesi ja itsesi hoivaamiselle, asioille joista sinulle tulee kotoisa ja turvallinen olo.
  • Tunnustele omia rajojasi: minkälaisia rajoja sinulla on eri ihmisille, ja mikä määrittää kuka saa tulla ja kuinka lähelle? Kunnioitatko toisten rajoja?
  • Anna tilaa tunteille, ja tunnustele tavanmukaisia reaktioita esiin tuleviin tunteisiin. Ovatko kaikki tunteet sallittuja? Minkälaisiin toimiin ne sinua ajavat? Jos olisit täysin turvassa, miltä se tuntuisi kehossa? Ravun uusikuu voi parhaimmillaan olla kuin suuri syli, jossa tulla pidellyksi kokonaisena.
  • Neptunuksen pysähtyneisyys mahdollistaa utuisuudellaan myös mystiset pyhän kokemukset ja taiteellisen inspiraation, antaudu siis mahdollisuudelle kokea ajan parantavaa ja hoitavaa voimaa! Turvallisessa tilassa kalkkiutuneet tunnemallit saattavat huokoistua vastaanottamaan ja hellittää, antautua.
  • Aika tukee myös sovinnontekoa ja anteeksiantoa. Onko elämässäsi ihminen, jolle haluat antaa anteeksi, tai kenties itse etsit anteeksiantoa? Mikäli et voi selvittää asiaa toisen ihmisen kanssa, anna anteeksiannon tulla todeksi omassa sydämessäsi, tai ota ainakin ensiaskeleet sitä kohti.
  • Pidä huolta kehostasi ja Maasta konkreettisin toimin – anna rakkauden hoivaa.

Avautukoon kuoremme sen verran

että turva

pääsee turvallisuuteen

eikä tarvitse pelätä pimeää

Kiitos


Tilaa tästä uuden- ja täydenkuunluennat suoraan sähköpostiisi!

Edistänkö rauhaa?

Näin helmikuun ensimmäisellä viikolla vietetään maailman uskontojen ja katsomusten välisen yhteisymmärryksen viikkoa (World Interfaith Harmony Week), joka pyrkii edistämään ihmisten välistä harmoniaa. Tänä vuonna viikon teemana on Edistänkö rauhaa? Mielestäni hyvä kysymys jokaiselle meistä juuri nyt.

Ihmettelen usein sitä monimutkaisuutta, jolla me ihmiset välisiämme suhteita vaikeutamme. Mistä se johtuu? Miksi haluamme erottautua toisista tai liittoutua heidän kanssaan uskomustemme mukaisesti, ja miksi mieluummin puolustamme ja vahvistamme uskomusjoukkuettamme kuin edistämme rauhaa yhteyttä etsimällä? Eikä aleta nyt psykologisoimaan, annetaan vain kysymyksen tulla ja tehdä tilaa. Kaikkien suurten uskontojen (ja usean pienen, niin uskonnon kuin muun katsomuksen) ytimessä on, kuten World Interfaith Harmony Week muistuttaa, kaksi samaa oppia vain hieman eri sanoin ilmaistuna: rakasta Jumalaa (elämää) ja lähimmäistäsi. On suoraan sanoen järkyttävää, miten sekaisin ihminen on saanut itsensä kehittämällä tämän yksinkertaisen ytimen ympärille lisää oppeja ja uskomusrakenteita ennen kuin on sisäistänyt näitä olennaisia perusteita.

Mitä sinulle tarkoittaa elämän rakastaminen? Entä lähimmäisen? Entä itsesi? Ja miten se näkyy olemisessasi ja teoissasi? Katsoin aiemmin viikolla somevaikuttaja Jonna Jintonin kokoaman videon globaalin seuraajakuntansa terveisistä toisilleen, vastaamassa kysymykseen mitä he haluaisivat sanoa neljälle miljoonalle katsojalle. Se kosketti minua syvästi, ja osui suoraan tämän viikon teemaan vahvoilla viesteillään, niin monen ihmisen kasvoin ja sanoin, muistuttaen meitä toistemme ihmisyydestä. Kun mietimme rauhan edistämistä, on kovin helppoa hypätä itsemme yli miettimään maailman suuria kuvioita ja aliarvioida itsessämme kokema sekä läheisillemme, naapureillemme ja muille luonnoneliöille, elämälle osoittamamme rakkauden merkitys. Pienet, päivittäiset asiat, tapa jolla kohtaamme itsemme, toisemme ja ympäristömme. Rauha syntyy vain turvallisessa ympäristössä, eli hyvä vaihtoehto kysymykselle Edistänkö rauhaa? on edistänkö turvallisuutta itsessäni ja kohtaamisissani, ja miten voin tehdä sen? Mikä minulle luo turvallisuutta?

Jokaisella meistä on jonkinlainen maailmankatsomus. Ei varmaankaan ole edes mahdollista elää ihmisenä maan päällä ilman jonkinlaista enemmän tai vähemmän yksinkertaista tai joustavaa uskomusjärjestelmää, ja jaettujen tai osittain päällekäisten uskomusjärjestelmien myötä koemme myös yhteenkuuluvuuden tunnetta ja saamme asioita aikaan. Jokaisen maailmankatsomus on silti täysin uniikki, ja vaikka jakaisimme yhteisiä opinkappaleita (oli kyse sitten uskonnosta tai jostain muusta), sisäistämme ne jokainen omalla tavallamme, omilla vivahteillamme. Emme koskaan voi olla täysin selvillä siitä, mihin toinen uskoo, mitä toinen ajattelee, mitä toinen kokee. Edes silloin, kun hän kertoo sen meille. Ilman rakkautta se on pelottavaa.

Rakkaus ei poista mielipide-eroja, näkemyseroja, ei pyyhkäise olemattomiin erilaisia persoonallisuuksia ja kommunikaatiotapoja. Rakkaus ei silota tunnemyrskyjä tai tee tyhjäksi halua oikaista epäoikeudenmukaisia rakenteita ja käytäntöjä. Rakkaus tekee niille tilaa. Rakkaus tekee tilaa, jossa on turvallista olla erilainen ja keskeneräinen, niin kuin jokainen meistä on. Rakkaus antaa mahdollisuuden kohdistaa luova voimamme elämästä iloitsemiseen ja monimuotoisen hyvinvoinnin rakentamiseen jatkuvan epävarmuuden peittelyn sijaan.

Maailman uskontojen ja katsomusten välisen yhteisymmärryksen viikon kunniaksi iloitkaamme siitä, miten monenlaista maailmanselitystä meillä täällä on, miten rikas ja alati monimuotoistuva kulttuuriperintö! Palatkaamme yksinkertaisen ytimen ympärille katsomaan toisiamme! Mikä on minun maailmankatsomukseni? Voinko hieman jopa leikitellä sillä, ytimestä käsin katsella vähän eri suuntiin…? Elämää (/Jumalaa) ja lähimmäistä rakastaen, uskallanko luottaa siihen että löydän oman ääneni ja kuulen myös muut? Että syntyy yhteistä keskustelua, tarinointia? Uskallanko hymyillä, edes hetken, sellaista hymyä joka avaa tilaa rakkaudelle ja on lahja minulle, sinulle ja maailmalle?

Intialaisella pyhimyksellä Anandamayi Malla oli sellainen hymy, jolla toivoisi jokaista katsottavan, sisältä ja ulkoa. Hän tapasi paljon eri uskontojen edustajia eikä ollut kiinnostunut henkisistä väittelyistä sanoen: ”Jokainen on oikeassa omasta näkökulmastaan.”