Luontoyhteys,
entäpä jos se on verbi?
Kuka on yhteydessä mihin,
voi kysyä,
tai sitten vain huomioida sen,
mitä tapahtuu juuri nyt?
Miten elämä liikkuu,
liikkuuko vai on liikkumatta?
Vai kenties molempia?
Luontoyhteys haastaa jatkuvaan avoimuuteen,
aktiiviseen huomioon –
voiko vastaanottaminen
olla antamista?
Mistä syntyy vuorovaikutus,
ja millainen?
Kuka tietää,
ken meistä tähän kudelmaan osallistuu
milläkin tavalla?
Tuo, tuo ja tuo,
ihminen, puu, perhonen?
Mato mullan alla?
Voi silti tuntea, miten kaikki yhdessä
tätä elämän kudelmaa jaamme!
Kukaan ei yksin, irrallaan,
kukaan ei itsenäinen, vailla suhteita…
Voinko luottaa
suhteiden vapaaseen liikkuvuuteen?
Entä jos…
hallitsemattomuus rakentaakin
tasapainoa
uudelleen joka hetki?