
Matkalla bussipysäkille kuljen aina ruusupensaan ohi, ja joka kerta alkaa sisäisesti hihityttää kun tiedän pysähtyväni sen äärelle haistamaan jotain yön aikana auennutta kukkaa. Säästä ja kukkasesta riippuen tuoksun voimakkuus vaihtelee. Toisinaan kukkaset voi haistaa jo matkan päähän, joskus taas tuoksun juuri ja juuri tuntee pienten kärpästen pitäessä majaa kukkasessa niin, ettei sen sisään enää oma nenä mahdu. Matkalla töihin ja takaisin ruusujen haistelu on prioriteetti, jolle on aina aikaa. Se muistuttaa minua siitä, etten ole vain matkalla paikasta a paikkaan b – olen olemassa.
Kukkaset voivat tietysti puhua puolestaan paremmin kuin minä voin niiden valtavista lahjoista kirjoittaa, mutta palaan jälleen lempiaiheeseeni – kukkien maagiseen voimaan temmata ihminen olemassaolon ihmeellisyyteen yksinkertaisesti aistit viettelevällä kauneudellaan. Kun alkukesästä valittelin täällä blogissakin, miten väsymys esti minua istuttamasta viljelypalstaani täyteen ”hyötykasveja”, olisin voinut arvata miten kiitollinen olen itselleni loppukesästä. En tiedä, miten yksikään kesäkurpitsa tai porkkana enemmän voisi ravita minua paremmin kuin monimuotoisen pienen kukkaketoni ihailu. Erilaiset unikot, valtavan siniset ruiskaunokit, malvat, kehäkukat, hunajakukat, leijonankidat, asterit, tsinniat… ja kaikki niiden kaverit – mehiläiset, kimalaiset, perhoset! Istun kyykyssä kukkien vierellä, paljain jaloin, olen olemassa, kuulun, siinä ja tässä.
Mikä riittää? On radikaalia luottaa siihen, että rakkaus riittää. Sen äärelle kukat minua aina kutsuvat. Muu hoituu itsestään, siinä virrassa jonka rakkaus avaa, aina uudestaan ja uudestaan. Ei tarvitse tietää miten, milloin, mihin suuntaan.
Näiden kukkaterveisten myötä otan toistaiseksi hengähdystauon luontoyhteysohjaajan työstäni. Elämä kutsuu nyt rakkauteen, hetkeen, olemiseen, iloon, ravituksi tulemiseen, uudistumiseen. Todennäköisesti jatkan blogin kirjoittamista, ja ties vaikka Uusia myyttejä uusille sankareille -kokoelmakin laajenisi syksyn myötä (nykyiset teokset hankittavissa täältä). Katsotaan mille ruusut tuoksuvat…!