Tekijä: Paula Alina

Uusikuu ravussa 17.7. – olkaamme toistemme suoja

julkaissut Paula Alina, kategoriassa Luonto & Yhteys, Luonto & Yhteys -blogi

Ensi maanantain uusikuu ravussa jatkaa samoissa teemoissa kuin parin viikon takainen kauriin täysikuu, mutta intensiteetti muutoksentarpeen ympärillä kasvaa Pluton astuessa näyttämölle vahvemmin. Tuomiopäivän torvi soi! Jaa että mitä…? Dramatiikkaa saattaa kyllä olla luvassa, niin henkilökohtaisella kuin yhteiskunnallisellakin tasolla. Hengitetään syvään!

Kuu on kotonaan ravun merkissä. Rapu on emotionaalinen, intuitiivinen ja herkkä, sekä taitava vetämään rajoja ja suojelemaan itseään ja rakkaitaan, hyödyntämään kitiinikuortaan ja teräviä saksiaan. Samoin kuin taannoisen kauriin täydenkuun aikaan (auringon ja Merkuriuksen ollessa ravussa), olemme edelleen tekemisissä turvallisuudentunteen ja sen edistämisen kanssa. Nyt Pluto, kuoleman ja jälleensyntymän (eli totaalisen muutoksen) planeetta, seisoo kauriissa ravun aurinkoa ja kuuta vastapäätä, murskaten niitä rakenteita, jotka vanhaa maailmankuvaamme ja siihen sidottua turvallisuutta pitävät pystyssä. Turha taistella vastaan! Sekä uusikuu että Pluto seisovat lisäksi hiertävissä neliöaspekteissa kuunsolmuihin, jotka astrologiassa kuvastavat evolutiivista kehityssuuntaamme. Vain hetki uudenkuun jälkeen kuunsolmut siirtyvät skorpioni-härkä -akselilta vaaka-oinas -akselille, avaten uuden vuoden mittaisen kollektiivisen työmaan, jonka ravun uusikuu leimaa energiallaan. Tämä asetelma on niin osoitteleva, että se näkyy maailmassamme väkisinkin, mikro- ja makrotasolla, mihin suuntaan vain katsookaan.

Kuten täydenkuun postauksessani kirjoitin, oppositioaspekti astrologiassa kutsuu meitä löytämään sillan kahden näkökulman välille. Pluton tuhotessa kauriissa pitkään ja hartaasti, sukupolvien ajan luomaamme järjestystä, normistoa ja elämämme ydinrakenteita (ihminen-sivilisaatio, koti-kotimaa, perhe-kansa) järkyttäen turvallisuudentunnettamme, voimmeko löytää ravun herkkyydessä ja suojelunhalussa uusia merkityksiä sivilisaatiolle, kodille-kotimaalle ja perheelle-kansalle? Ketä ja mitä haluamme suojella, kun (kuvainnollinen) tulimyrsky riehuu ja vanha sortuu? Miten voin suojella itseäni ja muita menemättä piiloon, työntämättä päätäni pensaaseen? Kuunsolmut ottavat tällä erää viimeisen askeleensa skorpioni-härkä -akselilla, jossa on ollut kyse mm. sisäisen ja ulkoisen vallan- ja voimankäytön näkyväksi tekemisestä. Kun solmut siirtyvät vaaka-oinas-akselille, nousee esiin kysymyksiä oikeudenmukaisuudesta, rohkeudesta, aloitteellisuudesta ja siitä, minkälaisia suhteita haluamme luoda.

Ravun uusikuu saa katsomaan kuunsolmujen siirtymistä eritoten turvallisuutta luovan rajanvedon ja näiden rajojen puolustamisen näkökulmasta, niin henkilökohtaisella kuin kollektiivisella tasollakin. Vaaka saa korkeimman ilmaisunsa oikeudenmukaisuuden, kauneuden ja harmonian lähettiläänä, diplomaattihahmona, joka osaa katsoa asioita useasta näkökulmasta ja huomioi kaikki osapuolet rauhaa rakentaessaan. Vaa’an varjopuolena on näennäisen rauhan ja harmonian ylläpito, kynnysmattomainen tai vetäytyvä konfliktin välttely ja haluttomuus katsoa rumia ja vaikeita asioita. Oinaan, eläinradan soturin, vahvuutena on rohkeus mennä ja tehdä, päättäväinen aloitteellisuus ja vahva tahto. Varjo-oinas taas suorastaan haastaa riitaa, hyppää karjuen taisteluun ajattelematta strategiaa lainkaan, sekä ajaa omaa etuaan muiden tarpeita ja hyvinvointia huomioimatta, yksisilmäisesti. Miten vaaka ja oinas voisivat yhdistää voimansa? Mitä on todellinen rohkeus? Elänkö itselleni, toisille, vai elämälle? Taistelenko jonkin puolesta vai jotain vastaan?

Uudenkuun aika yleensäkin kutsuu meitä hetkeksi vetäytymään sisäänpäin, uuden alun olosuhteita kuuntelemaan. Uusikuu kylvää siemenen, jonka kasvu alkaa hiljaisessa ja pimeässä mullan alla. Tämän uudenkuun aikaan pieni pysähtyminen on erittäin suositeltavaa, sillä olemme suurten muutosten äärellä. Kuin rapu konsanaan, vetäydy hetkeksi kuoreesi, omaan turvalliseen tilaasi tunnustelemaan: Mikä on se siemen, joka minussa syntyy? Minkälaisessa maassa minun uusi siemeneni itää? Mitä ravinteita on saatavilla, ja mitä vielä tarvitsen? Miten voin suojella ja puolustaa maasta nousevaa taimea, ja miksi teen sen? Uskallanko tehdä sen?

Neptunus kaloissa on uudenkuun hurjan kartan huojentava tekijä, joka muistuttaa meitä myötätunnosta itseämme ja muita kohtaan, suuresta rakkaudesta ja pyhästä inspiraatiosta, joka on aina saatavilla, jokaiselle. Olkaamme sotureita, sotureita rakkauden. Rakkaus on kaikkien puolella.

Tapoja hedelmällisesti hyödyntää ravun uudenkuun energiaa:

  • luo itsellesi mahdollisuuksia vetäytyä omaan turvalliseen tilaasi tunnustelemaan kaikkea sitä, mikä sisälläsi nyt on liikkeessä ja muutoksessa
  • vietä aikaa luotettavien ystävien ja läheisten kanssa, joiden seurassa sinulla on aidosti turvallinen olo, lupa näyttää tunteita ja esittää eriäviäkin mielipiteitä
  • siellä missä vanha sortuu, anna sen mennä ja luota omaan voimaasi synnyttää uutta
  • maadoita itseäsi: oleskele luonnossa, veden äärellä, tee kehollisia harjoituksia, hengitä syvään vatsanpohjaan asti
  • tunnustele omia, erilaisia rajojasi: mikä on sinun tilaasi? kuka saa tulla tilaasi? miten voit tukea toisten oikeutta turvalliseen tilaan?
  • mieti, mitä rohkeus sinulle tarkoittaa: missä haluaisit olla rohkeampi? miten voit tukea rohkeutta itsessäsi? oletko jossain kohdin uhkarohkea tai kenties tyhmänrohkea?
  • muista myötätunto itseäsi ja muita kohtaan, ammenna kaikkialla kaikille läsnäolevan rakkauden voimasta

Kun maa järisee

olkaamme toinen toistemme suojelijoita

muodostaen yhdessä pyhän maljan

rakkauden virvoittaville vesille

Kiitos

Tämä Lyla Junen Time Traveller -kappale peilaa kauniisti kaikkia ravun uudenkuun teemoja, suosittelen. Voi hyvin!

Täysikuu Kauriissa 3.7. – aika kasvaa aikuiseksi

julkaissut Paula Alina, kategoriassa Luonto & Yhteys, Luonto & Yhteys -blogi
Ma’terra.

Kaksosten uudenkuun myötä alkanut kuunsykli saapuu kulminaatiopisteeseensä maanantain täysikuussa, kun aurinko ravussa ja kuu kauriissa asettuvat vastakkain. Astrologisesti kahden planeetan vastakkainasettuminen, oppositio, muodostaa polaarisen vuoropuhelun kahden näkökulman välille ja luo tarpeen yhteisen välimaaston löytämiselle. Kauriin ja ravun akselilla on pohjimmiltaan kyse turvallisuudesta, ja turvallisuuden ideaalisesta tyyssijasta: kodista.

Kauriin täysikuussa on mahdollisuus turvallisen tilan luomiseen, mikäli suostumme itse ottamaan vastuuta sekä emotionaalisista, fyysisistä että luovista tarpeistamme kypsällä ja sitoutuneella tavalla. Mikä luo sinulle turvallisuutta? Emotionaalisesti ja konkreettisesti, materiaalisesti? Kauriin merkin ja tämän täysikuun hallitsija Saturnus, rajallisuuden ja realistisen vastuullisuuden tiukka opettaja, on täydenkuun kartalla harmonisessa suhteessa sekä kuuhun että aurinkoon, korostaen käsillä olevaa mahdollisuutta aikuistua. Mitä aikuisuus sinulle merkitsee, ja missä kohdin elämässäsi aikuisuus toteutuu, missä ei? Tuleva täysikuu kysyy nämä kysymykset suoraan, ja odottaa sinun vastaavan niihin tähänastisesta maanpäällisestä oppikoulustasi viisastuneena.

Kauriin symbolina on erikoinen eläin, jonka ylävartalo kiipeää vuorelle kuin vuohi alavartalon ollessa vedessä heiluva pyrstö. Kauris on tyypillisesti tunteensa yleisöltä piilottava, vakautta pitkäjänteisen työskentelyn kautta rakentava hahmo. Kauriin vahvuus onkin taito laittaa tunteet syrjään tilanteen niin vaatiessa ja kyky sitoutua rakentamaan tulevaisuutta pitkäjänteisesti ja kaukonäköisesti myös vaikeuksien kohdatessa. Kauris on intuitiivinen ja herkkä, mutta pelko omia tunteita kohtaan voi luoda estoja niiden kokemiselle, vaikeuttaen samalla herkän intuition ja kauriin synnyinlahjan, luovan järjestelmällisyyden hedelmällistä käyttöönottoa. Kun täydenkuun kartalla aurinko yhtyy Merkuriukseen ja valaisee kuun ravun merkistä, ei tunteita kuitenkaan voi sivuuttaa, vaikka kuinka haluaisi pysyä stoalaisen järkevänä. Tunteet ovat tämän täydenkuun aikaan vahvasti keskiössä – ne ohjaavat ajatteluamme ja päätöksentekoamme, ne määrittävät minuuttamme, ja ne näkyvät kehossamme.

Eli takaisin aikuisuuden teemaan: miten annan tilaa ja suhtaudun vaikeisiin tunteisiin itsessäni? Vastuullisen aikuisuuden ihanne on vallitsevassa kulttuurissamme usein henkilö, joka ei koe näkyviä tunnemyrskyjä, eikä ainakaan anna niiden vaikuttaa tekemisiinsä. Onko se aikuisuutta? Kun tunteet turskahtavat, tukahdutanko ne pinnanalaisiksi vaikuttimiksi projisoiden muihin sentimentalismia ja heikkoutta (Kauriin varjo), vai vetäydynkö kuoreeni märehtimään muiden kyvyttömyyttä kohdata emotionaalisia tarpeitani (ravun varjo)? Vai kuuntelenko maailmani tapahtumien minussa herättämiä tunteita, validoiden kokemukseni oli se mikä tahansa, punniten viisaasti mitä toimintaa haluan sen pohjalta synnyttää? Kauris ja Rapu saattavat molemmat olla kärkkäitä paimentamaan ja turvaamaan muita parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta parhaiten merkkien vahvuudet saa käyttöön kohdatessaan omat tunnevaikuttimensa rehellisesti ja käyttäessään niiden tuomaa informaatiota omien rajojensa vahvistamiseen tai rentouttamiseen. Mikä sisäisen ja ulkoinen toiminta luo minulle turvallisuuden kokemusta? Kauris ja Rapu ovat turvallisesta ympäristöstä nousevan rakentavan toiminnan dreamteam – tämä täysikuu on mahdollisuus löytää ja valjastaa tuo voima itsestäsi!

Täydenkuun kartalla vaikuttaa yhä vahvasti myös Marsin, Venuksen ja Lilithin yhtymä Leijonassa tehden neliötä Uranukseen Härässä ja kolmiota Khironiin Oinaassa. Kirjoitin tästä enemmän uudenkuun postauksessa, mutta korostettakoon vielä tämän ajan rajun yllätyksellisyyden eheyttävää potentiaalia. Tämä täysikuu tukee meitä sisäisesti yhdistämään feminiinisen ja maskuliinisen toimijuutemme tuplavoimalla. Kun maailma ei toimikaan niin kuin odotimme ja turvallisuuden tunne järkkyy, miten suhtaudumme yllätykseen? Anna luovan intohimon johdattaa vastuullisiin toimiin.

Tapoja Kauriin täydenkuun energian hedelmälliseen hyödyntämiseen:

  • Luo itsellesi tilaa kuunnella tunteitasi ja katsoa niitä rehellisesti: onko minun vaikeaa sallia itselleni joitain tunteita, tai olenko kenties juuttunut jossain sentimentalismiin?
  • Tunnustele rehellisesti, missä rajasi menevät. Onko syytä vetää uusia, tiukempia rajoja, vai kenties höllätä jossain?
  • Istu alas ja luo konkreettista toimintasuunnitelmaa siitä, miten voit pitkäjänteisesti rakentaa sekä ulkoiset että sisäiset tarpeesi huomioivaa turvallisuutta elämääsi
  • Tarkastele, missä kohdin olet vierittänyt vastuuta omasta elämästäsi muiden (- konkreettisen tai symbolisen Isä- tai Äiti-hahmon) harteille: miten voisit kasvaa vastuulliseen toimijuuteen ja itsemääräysoikeuteen osana yhteistä turvaverkkoa?
  • Mille luova tulesi ja intohimosi palaa? Tee toimintasuunnitelma ja aloita sen toteuttaminen.
  • Kiitä ja arvosta itseäsi kaikesta siitä työstä, mitä olet tehnyt ollaksesi siinä, missä olet nyt. Olet elossa! Anna itsellesi tunnustusta, vaikka et aina olisi onnistunut täydellisesti – olet ihminen, eikä ihmisyys ole aina helppoa.

Olkoon meissä voimaa kiivetä hitaasti vuorelle

menettämättä kykyämme virrata vetten mukana

rakentaa koti

jota järistykset eivät riko

kiitos

Uusikuu Kaksosissa 18.6. – Caduceus-sauva heilahtelee!

julkaissut Paula Alina, kategoriassa Luonto & Yhteys, Luonto & Yhteys -blogi

Sunnuntain uusikuu aloittaa uuden kuunkierron kaksosten merkistä herättäen halumme liikkua, kommunikoida ja oppia uutta. Kaksosten (ja tämän uudenkuun) hallitsija Merkurius on myös parhaillaan kotonaan kaksosten merkissä, joten alkavan syklin teemoissa korostuu vahvasti merkuriaalinen ulospäin suuntautuneisuus, sosiaalinen vuorovaikutus, uudet yhteydet ja tiedonvälitys. Menojalkaa vipattaa! Mikä tapahtuma, uusi asia tai ihminen kutsuu sinua puoleensa? Anna kaksosten eläväisen energian aktivoida uteliaisuutesi ja johdattaa… mutta pidä huoli siitä minne olet menossa!

Kaksosten hallitsija Merkurius edustaa kykyämme kuljettaa, yhdistellä ja soveltaa informaatiota eri ulottuvuuksien ja elämänalueiden välillä. Mytologinen Merkurius, jumalten vikkeläaivoinen sanansaattaja, liikkuu siivekkäissä kengissä maailmoista toisiin ja viestii ihmiskunnalle muiden jumalten puolesta ja toisinpäin. Kädessään hän kantaa kahden käärmeen kiertämää siivekästä sauvaa, Caduceusta, jonka kosketuksella on mahti herättää nukkuvat ja laittaa valveillakulkijat uneen. Tämä vikkelästi heiluva Caduceus-sauva nouseekin oivaksi symboliksi tälle uudellekuulle, kun sekä aurinko ja kuu että Merkurius tekevät haasteellisia neliöaspekteja kalojen merkkiin. Kalojen merkki edustaa suurta, rajatonta ja utuista rakkauden merta, joka nostaisi meidät ikuisesti kellumaan jumalalliseen ykseyteen, hyvyyteen ja kauneuteen. Tylsää! huutaa Merkurius, ja Caduceus-sauva heiluu. Kun se koskettaa sinua, heräätkö vai nukahdatko?

Merkurius on mestarillinen tarinankertoja, ja kalat merkkinä liitetään usein myös uniin ja illuusioihin. Mitä unia näemme, ja keitä ovat ne jumalat joiden viestiä Merkurius meille kuljettaa? Alkava kuunsykli tarjoaa mahdollisuuden tarkkailla omaa tapaa erotella, luokitella ja järjestellä ykseys osasiin. Onko ykseys yhtä kuin tyhjyys? Onko tyhjyys yhtä kuin tylsyys? Vääntävät neliöt kalojen ja kaksosten välillä asettavat meidät olemisen ja tekemisen, ykseyden ja erillisyyden väliselle, näennäisen ristiriitaiselle epämukavuusalueelle, mikä johdattaa kekseliäseen tarinankerrontaan. Pyhiin runoihin, salaliittoteorioiden huuruisille vesille, vai jonnekin niiden välimaastoon? Kuin caduceus-sauvaa kiertävät käärmeet, Kalat edustavat oikeaa aivopuoliskoamme – intuitiivistä rytmillisyyttä ja syvyyshahmottamista – ja kaksoset vasenta aivopuoliskoamme – loogista ketjuttamista ja kategorisoivaa erottelukykyä. Parhaimmillaan kalat ja kaksonen voivat yhdessä luoda rakkauden, hyvyyden ja kauneuden inspiroimaa harmonista tarinankerrontaa, joka on sekä kekseliästä, hyödyllistä, rakentavaa ja viihdyttävää – ihmisyyden luovaa iloa. Varjopuolta kulkien tarina voi saada illuusioita hyödyntäviä, manipuloivia sävyjä ja johdattaa kuulijoitaan syvälle sumuisiin vesiin. Alkavan kuunsyklin aikana ole siis tarkkana siitä, mitä tarinaa sinä kerrot, itsellesi ja maailmalle, ja miksi. Mikä on faktaa, mikä fiktiota?

Halu tulla kuulluksi ja nähdyksi on uudenkuun kartalla vahvasti läsnä myös leijonan merkissä. Intohimo leiskuu, kun Mars tekee leijonassa yhtymää asteroidi Lilithille Venuksen löyttäytyessä joukkoon pienen matkan päästä. Hot! Sizzlin’! Parhaimmillaan tämä kuuma kolmikko johtaa meitä omanarvontuntoiseen luovaan itseilmaisuun eheyttävällä tavalla, voimauttaen samalla myös muita. Kolmio Chironiin, haavoittuneeseen parantajaan Oinaassa, tukee meitä rohkeudessa nauttia itsestämme, seksuaalisuudestamme ja luovasta voimastamme lapsen viattomuudella, itsevarmuudella jonka yli ei kävellä. Leijonan merkissä uskallamme haluta ja odottaa saavamme mitä haluamme. Katso minua, olen ihana! Leijonan merkki on luovan voiman lisäksi yhteydessä sydämen viisauteen, jota on hyvä aktiivisesti korostaa leiskuvan intohimon ja itsemääräämisoikeuden haltuunoton keskellä. Tämä kuvio, joka elää, kehittyy ja tanssii parin viikon ajan, tukee etenkin naisten seksuaalisuuden ja luovan voiman anteeksipyytelemätöntä ilmaisua ja sille tilan antamista.

Miten linjautua uudenkuun energiaan hedelmällisesti:

  • tunnustele, missä kohdin kaipaat herätystä ja missä voisit hyötyä unen voimasta
  • anna uteliaisuuden johdattaa, kommunikoi ja vuorovaikuta myös tavanomaisen tuttavapiirisi ulkopuolella
  • hakiessasi uutta tietoa, tarkista lähteet erottelukykyisesti – ole vastuullinen ottamatta asioita turhan vakavasti
  • käytä luovuuttasi aktiivisesti – unohda perfektionismi ja pidä hauskaa!
  • vältä tylsyyden pakoilua – antaudu sille ja anna uuden inspiraation nousta itsestään
  • ota itsellesi sopivan rohkea askel luovan itseilmaisun saralla – lunasta itsemääräämisoikeutesi!
  • seuraa iloa – kaikessa on komedian aineksia

Herätköön uteliaisuus

meissä luomaan veikeitä tarinoita

pyhän hiljaisuuden iloksi

Kiitos

”Soon Coming Out Of Chrysalis (Transmission)”

Hyvää biologisen monimuotoisuuden päivää

julkaissut Paula Alina, kategoriassa Luonto & Yhteys, Luonto & Yhteys -blogi
Kaksi kirppaa.

Istutin kyssäkaalin taimet maahan kaksi päivää sitten. Eilen kun kävin palstalla nauttimassa kauniista illasta, kurkkasin harson alle ja tyrmistyin. Kirpat olivat harson suojissa syöneet joka ikisen taimen! Päivässä! Jos käyttäisin blogissa kirosanoja, nyt olisi se hetki. Harmitti, harmittaa yhä. Rakkaat, mehukkaat kyssäkaalit, poissa! Ollaan hetki täysin rehellisiä – välillä monimuotoisuus ärsyttää. Mihin niitä kirppoja oikein tarvitaan ja niin paljon?!

Myönnän sen: kaiken puutarhaihanuuden fiilistelyn keskellä olen myös valtavan vaikean asian äärellä. Puutarhani on mestariopettajani, ja olen tullut kurssille, josta ei pääse läpi helposti. The garden is inclusive, puutarha ei sulje ketään pois. Kun luonnon kokonaistasapaino on niin järkkynyt kuin se nyt on ja ideaalitilanne, jossa kaikki saavat oman tilansa ilman, että se on pois toisten hyvinvoinnista, tuntuu kaukaiselta, on haastavaa vastustaa halua rakentaa aitoja, torjua, kitkeä. Peurat ja rusakot (joita jokainen kaupunki ja taajama vilisee nykypäivänä), marjoja ja siemeniä kärkkyvät linnut, etanat, kotilot, kirpat, juolavehnät… Argh, välillä haluaisi vain repiä hiuksia päästä! Tekisi mieli kirota kaikki ihmiset jotka ovat saattaneet meidät tälläiseen epätoivon kierteeseen omaa etuaan lyhytnäköisesti suosien, kunnes muistan olevani yksi noista ihmisistä.

Kaksi tasapainon kannalta oleellista asiaa, joissa puutarhani on armoton peili: puutarha ei sulje ketään pois, ja lyhyen tähtäimen voitontavoittelulla ei palauteta tasapainoa. Näin alkukesästä sisimpäni kysyy minulta ärsyttävän välittömästi: onko haluni saada tänä vuonna mahdollisimman hyvä sato suurempi kuin haluni löytää aito tasapaino kaikkien samaa elintilaa asuttavien olentojen kesken? Ei tunnu mukavalta olla makrotason ongelmien kanssa tekemisissä mikrotasolla. Olen käyttänyt paljon vähäisiä resurssejani kyseisen, hieman alle aarin maatilkun muuntamiseen puutarhaksi. En kuitenkaan omista maata, eikä minulla ole siellä sen suurempia oikeuksia kuin kirpoilla, rastailla tai rusakoilla, jos maan näkökulmasta katsotaan. Lisäksi tiedän, että on mahdollista rakentaa aidosti inklusiivinen puutarha, josta sekä minä että muut eliöt voivat nauttia, kun sitoudun aitoon yhteistyöhön ja pitkäjänteiseen, kaikkia osapuolia kunnioittavaan tasapainonkorjausprosessiin luonnon kokonaisuutta kuunnellen. Vai onko? Kun viljelen osana suurempaa aluetta, keskellä kaupunkia, onko mahdollista rakentaa omaa tasapainon keidasta? Tuntemattoman edessä tarvitaan uskoa, idealismia sekä realismia – ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä.

Jos nyt ajattelet, että olen kajahtanut miettiessäni kirppoja kunnioittavaa viljelyä – tiedän, taiteilen yhä osittain sillä vedenjakajalla itsekin. Yhteistyö luonnon kanssa (ja ajatus siitä) on toisinaan helppoa ja innostavaa, kun on kyse esimerkiksi luovista taideprojekteista, tai silloin kuin asiat menevät mukavasti itselle mieluiseen suuntaan ja voi sujuvasti luovia todella vaikeiden asioiden ohi (sillä joskushan niin onneksi käy!). Sitten on puutarha ja sen monimuotoinen todellisuus. Vaatii hullua heittäytymistä, valmiutta sietää epätietoisuutta ja mahdollista sadonmenetystä sekä omista haluistaan tinkimistä, jos todella haluaa opetella yhteistyötä silloinkin, kun tuntuu etteivät muut osapuolet nyt oikein tajua mitä niiden pitäisi tai ei pitäisi tehdä [sic].

Emme ole helppojen asioiden äärellä puutarhassamme. Joskus tekee hyvää sanoa se ääneen: monimuotoisuus on paitsi ilahduttavaa, ihmeellistä ja tärkeää, välillä myös ihan hemmetin haasteellista. Kun istun illalla palstani reunalla ja kuuntelen rastaita, katselen pellon poikki sirosti hyppivää peuraparia ja niiden perässä tulevaa rusakkoa, edesmenneiden kaalintaimien päällä yhä lepäävää harsoa, huokaisen. Ihastuksesta, ja vihastuksesta. On tämä maailma niin kaunis ja kompleksinen. Monimuotoisuus tukee monimuotoisuutta, ja sen rajaaminen, yhdestä näkökulmasta ei-toivottujen lajien poistaminen kasvattaa yhä suurempia ja hallitsemattomampia yksittäisiä lajipopulaatioita jotka köyhdyttävät kirjoa edelleen. Köyhdyttämämme monimuotoisuus on johtanut vaikeaan epätasapainotilaan, jossa yritämme yhä paikata ongelmia ne aiheuttaneella logiikalla. Opettelua tasapainoon pyrkimisessä kyllä riittää – siirtymä itsekeskeisestä erillisyydestä ja vanhoista tavoista uuteen vuorovaikutteisuuteen ihan käytännön tasolla ei ole kvanttiloikka vaan jatkuvia askeleita, halua opetella. Se on myötätuntoa sekä itseä että muita lajeja kohtaan, silloinkin kun ollaan vähän napit vastakkain, eikä yhteisesti sovittuja ja kunnioitettuja rajoja vielä olla löydetty.

Palatakseni alkuun: tarvitaanko kirppoja todella niin paljon, ja mihin?! Se tuskin on minulle oikea kysymys. Tänään kun istun palstani reunalle kysyn maalta, miten minä voin puutarhassani elää kirppojen kanssa niin, että sekä minä että kirpat mahdumme sinne? Ehkä yritän vielä kyssäkaalien kanssa uudelleen, kesä on vasta aluillaan.

Earth Day ja eräs pyhä kolminaisuus

julkaissut Paula Alina, kategoriassa Luonto & Yhteys, Luonto & Yhteys -blogi

Earth Day -päivää vietettiin jälleen viime lauantaina 22.4. Itse muistin juhlapäivän osuvan tälle maanantaille, joten ilahduin kun huomasin viettäneeni päivää Maan kanssa kuin vahingossa juuri niillä kolmella tavalla, joita haluan suhteessani maahan edistää. Tässä Maa-suhteeni pyhä kolminaisuus, s’il vous plaît!

1. Huomaa Maan kauneus ja anna aistilliselle nauttimiselle aikaa ja tilaa

Lomaillessani Madeiralla kuukausi sitten löysin jotain arvokasta. Saarella, joka on täynnä upeita luontokohteita ja vaelluspolkuja, huomasin haluavani lähinnä viettää aikaa hotellimme parvekkeella. Hotelli koostui kasvitieteelliseen puutarhaan sijoitelluista matalista rakennuksista, ja kakkoskerroksen parvekkeelta avautuva näkymä oli äärettömän kaunis, vehreä, monipuolinen ja runsas. Lintujen taiturimainen konsertointi ja erilaisten kasvien huumaavat tuoksut, auringon suloinen lämpö, sadekuurojen nostama kosteus ja vuorilta puhaltava tuuli, kaikki tuo ravitsi minua niin kokonaisvaltaisesti, että en yksinkertaisesti kaivannut mitään muita seikkailuja. Tuntui ihanalta, lähes synnilliseltä vain pursuilla paikoillaan, vaikka oli lähdetty kauas Atlantille näkemään ja kokemaan patikointireittejä! Siinä istuessani ja parvekekaiteeseen nojatessani tunsin olevani aivan yhtä kaunis, rehevä, aistikas ja hedelmällinen kuin Maa ympärilläni, ja yhdessä kaiken aistimani kanssa jaoimme nautinnon toistemme kukoistuksesta. Kommunikoimme kauneuden kielellä, aisteillamme! Tuo kokemus vetäisi minut aivan uudelle luontonautiskelun tasolle ja ymmärsin itselleni uudella tapaa, miten jaettu ja yhteinen nautinto Maan kauneus ja runsaus on.

Lauantaina istuin siis kotijärven rannalla suuren kuusen alla. Täälläkin linnut lauloivat soidinlaulujaan, kuusi pudotteli jatkuvasti pieniä oksanpätkiä kuin tarpeettomia talvivaatteita, jää suli pehmeästi kohahdellen, orava juoksenteli sinne tänne, ja tunsin samankaltaisen jaetun aisti-ilon ja innostuksen kevään asteittaisen saapumisen äärellä kuin tuolla paratiisisaaren parvekkeella. Minä ja muut luonnonolennot yhdessä vastaanotimme ja elimme kevättä, iloitsimme sen tulosta! Äiti Maa ravitsee meitä kaikkia jatkuvasti toistemme kauneudella. Kauneuden vastaanottaminen on rakkauden teko!

2. Tee hyviä tekoja

Aistinautintojen äärellä, hedelmällisen runsauden tilassa voin oikein innostua siitä, miten hyvin huomiommekaan toisemme! Kulkiessani kevättä ihastellen, huomaan roskan siellä, toisen täällä, ja iloni kasvaa kun nappaan sen pois ojasta roskakoriin! Toisen tuolta! Voin nostaa pyörätietä ylittävän pienen perhosentoukan lehdenkärjellä suojaan ojanpientareelle, pois ohi huristelevien pyörien aallokosta. Maa mielessäni valitsin kaupassa tuotteita, joihin on käytetty vähemmän pakkausmateriaalia. Hyvät teot Maan puolesta ovat pieniä ja suuria, ja niiden tekeminen tuottaa suurta iloa. Ei tarvitse olla täydellinen, hyviä valintoja on joskus vaikeaa tunnistaa tai tehdä. On tärkeää muistaa, miten pienetkin teot rakkaudenosoituksena Maalle ovat merkityksellisiä ja kumuloituvia.

3. Tutustu Maahan joka on tässä

Kaupungistumisen myötä suuri osa meistä on menettänyt kokemuksen (ehkä myös käsityksen) kotimaasta. En nyt tarkoita Suomea, tai jotain abstraktia kokonaisuutta, nostalgista muistoa, vaan konkreettisesti sitä maata, jonka päällä nukut, syöt, elät, nyt. Maata, jonka päällä talosi lepää, elinpiirisi kannattelijaa ja ylläpitäjää. Havahdun jatkuvasti yhä vahvemmin siihen kutsuun, joka hiljaisesti laulaa minun ja kotimaani välillä. Joitakin vuosia sitten aloittamani puutarhanhoito on avannut minulle, kerrostaloasujalle, mahdollisuuden todella tutustua maahan jolla elän, löytää yhteyttä siihen. Puutarhassa työskentely on avannut laajemminkin orastavaa ymmärrystä siitä miten oleellista on rakentaa ja vaalia suhdettaan kotimaahan, tai ylipäätään yrittää ymmärtää mitä kotimaa voisi tarkoittaa. Lauantaina puutarhapalstan ohi kävellessäni huomasin, miten lumi pellolta oli sulanut ja palstanaapuri jo kovasti kuopsutteli – oi sitä onnea kun vedin saappaat jalkaan ja pääsin vihdoin taas koskettamaan multaa omalla tilkullani! Istuin pellonreunalla ja katselin, kuuntelin – mitä tänne kuuluu talven jälkeen? Mitä tarvitsee tehdä, jos jotain? Voiko vain istuttaa, ja koska? Alkuperäiskansojen äärettömän oleellinen viisaus yhteydestä maahan ja velvollisuudestamme puolustaa Maata herää aavistuksena eloon kokemuksessani kotimaasta, halussani löytää kotimaani uudelleen takapihani mullassa, sukuni mailla, elinpiirini pohjassa.

Näiden kolmen näkökulman ympärille ja välille suhteeni Maahan kiertyy tänä päivänä. Earth Day on hyvä tarkistuspiste Maa-suhteen vaalimisessa. Kuin uusi vuosi, jolloin usein summaamme menneen vuoden asioita ja visioimme uutta, Earth Day voi antaa inspiraatiota uudistaa ja uusintaa suhdettaan Maan kanssa – ehkä on nimenomaan aika aloittaa rakkaussuhde Maammon kanssa? Näin Earth Dayn jälkihehkuissa kysynkin sinulta: millainen on sinun suhteesi Maahan? Miten sinä vaalit suhdettasi Maahan, miten sinä juhlistat elämää Maan päällä, miten sinä toteutat vastavuoroisuutta suhteessanne? Mitä sinun kotimaallesi kuuluu?

Tervetuloa juhlistamaan, uudistamaan ja syventämään suhdettasi Maahan Luontoni-mandalakurssille Rientolan kansalaisopistoon 27.5.! Lisätiedot ja ilmoittautumiset täältä.