Suomen luonnossa eläminen tarkoittaa valoisan ajan hyvin epätasaista jakautumista vuodenkierron mukaan. Kesällä elämme lähes jatkuvassa kirkkaudessa, talvisin pimeys valtaa suurimman osan päivästä. Toisille pimeä aika on jokavuotinen selviytymishaaste, johon tuo lohtua vain kesän valoisan ajan odotus. Voiko pimeä aika olla myös antoisaa?
Pimeyden vastustaminen on turhaa. Se ei muuksi muutu, ennen kuin aika on, eikä sitä voi ristiriitaisia ärsykkeitä keholle antavin keinovaloin muuntaa. Entä jos vastustamisen sijaan katsomme pimeyttä ja kysymme, miten voimme elää sen kanssa yhteiseloa? Pimeys kutsuu meidät pehmeään syliinsä ja on valmiina jakamaan meille viisauttaan.
Pimeyden lempeä kutsu
Pimeys kutsuu hidastamaan ja hiljentymään, se aktivoi meissä erilaisia ominaisuuksia kuin valo. Kun aurinko ei jatkuvasti anna energiaa toimia ja puuhata, mennä ja tulla, suuntautua ulos- ja eteenpäin, voimme pysähtyä, laskeutua lepäämään ja antaa tilaa sisäiselle. Pimeys voi olla hyvin intuitiivista aikaa, kun otamme sen kutsun vastaan, hiljennämme mielemme. Pimeydessä rajat hämärtyvät ja tuntoaisti herkistyy.
Monelle pimeys on epämiellyttävää juuri siksi, että se tekee näkyväksi sisimmässämme elävät tunteet ja väsymyksen, jopa masennuksen. Moni ihmisyyden pimeydessä elävä puoli nähdään usein ongelmana tai vähintäänkin epätoivottuna. Itse pimeys ei arvota siinä eläviä kokemuksia, se kutsuu katsomaan niitä sellaisina kuin ne ovat, osana ihmisyyttä. Pimeys voi olla raskas, mutta se ei vaadi suorittamista tai tehokkuutta. Se pyytää vain huomiotamme.
Yhdessä valon kanssa
Missä kohtaa valo vaihtuu pimeydeksi, pimeys valoksi? Raja pimeyden ja valon välillä on liukuva, asteittainen. Oikeastaan pimeys ja valo elävät toisissaan, ne ovat kuin katsomista eri suunnista. Pimeys imee itseensä näkemiämme aallonpituuksia, valkeus taas heijastaa niitä takaisin. Syvimmän pimeyden läpi voimme kulkea olemiseen, jossa myös kirkkain valo on läsnä. Pimeys ja valo ilmenevät molemmat suuressa tuntemattomassa.
Sekä jatkuva pimeä että valoisa aika on pidemmän päälle haastavaa. Niin nautinnollista kuin pimeyden pehmeässä sylissä lepääminen tai valossa kylpeminen ensimmäiset kuukaudet onkaan, ihmiskeho, -mieli ja -sielu kaipaa tasapainoa. Ääriolosuhteet antavat meille mahdollisuuden tutkia ja arvostaa valon ja pimeyden ominaisuuksia, lahjoja ja haasteita, mutta lopulta ne myös auttavat meitä ymmärtämään kultaisen keskitien ja monimuotoisuuden arvoa. Sekä valolla, pimeydellä että niiden vaihtelulla on paikkansa, eikä niitä voi toisistaan erottaa.
Hyvää talvipäivänseisausta, jonka myötä pimeys alkaa jälleen antaa enemmän tilaa valolle ❤
Luontoyhteys,
Luontoyxeys 