Avainsana: luovuus

Uusikuu Leijonassa 4.8.2024 – Kutsu ilo esiin, eloon

julkaissut Paula Alina, kategoriassa Luonto & Yhteys, Luonto & Yhteys -blogi
Auringossa.

Uusi kuunkierto alkaa sunnuntaina iltapäivällä, kun kuu saavuttaa auringon Leijonan merkissä. Edellinen kuunkierto, joka alkoi Ravun uusikuulla ja kulminoitui Kauriin täysikuussa yhtymässä Pluton kanssa oli täynnä vahvaa latausta ja pinnanalaista muutosta, joten tuntuu ihanan virkistävältä siirtyä Leijonan uudenkuun kartalle, jossa ei kovin dramaattista dynamiikkaa planeettojen väliltä löydy. Auringon ja kuun yhtymä tekee harmonista sekstiiliä Marsin ja Jupiterin lähestyvän yhtymän keskipisteelle, tuoden ytyä ja innostusta, mutta vuorokauden sisään perääntymään kääntyvä Merkurius huolehtii siitä, että vahvan etenemisen sijaan tuleva kuunkierto kutsuu meitä enemmänkin reflektoimaan ja pohtimaan niitä kasvunpaikkoja, jotka meissä ovat jo avautuneet. Tai ehkä tarttumaan uudelleen jo kerran menetettyyn luovaan unelmaan?

Leijonan merkki on auringon koti – sydämen, leikkimielisen luovuuden ja vahvan itsetunnon valtakuntaa. Kuu tuo Leijonan merkissä kulkiessaan elämäämme naurua, iloa, lämpöä ja halua olla esillä, tulla nähdyksi. Kuu Leijonassa on itsekeskeinen, mutta parhaimmillaan hyvin terveellä tavalla – kun nautimme omasta luovuudestamme ja saamme huomiota, otamme sen häpeilemättä vastaan, voimme loistaa sydämemme valoa ja iloa suoraan ihailijoidemme sydämiin! Kun uusikuu vielä tekee sekstiiliä Marsin ja Jupiterin tulevalle yhtymälle Kaksosissa, herää meissä varmasti jonkinlainen kipinä ilmaista aidointa itseämme vahvasti ja rohkeasti sekä tulla nähdyksi, huomatuksi, isommin kuin ennen. Uusikuu kutsuu meitä tutkimaan sydäntämme, kääntymään sen leikkisästi hyppelevän liekin puoleen ja kysyy: minkälaista iloa ja voimaa sinussa asuu? Miten haluaisit ilmaista sitä? Leijonan merkin lapsenkaltaisuuden voima on siinä, että luovan ilmaisun ilo on keskeistä, itsekritiikille ei juuri ole sijaa.

Itsekritiikkiin ja ilmaisumme tarkasteluun meitä kutsuu kuitenkin uusikuusta vuorokauden sisään Neitsyen merkissä perääntymään pysähtyvä Merkurius, joka kääntää Leijonalle tyypillisen ulospäinsuuntautuneisuuden jossain määrin sisäänpäin. Merkurius on näennäisen perääntyvässä liikkeessä seuraavat kolmisen viikkoa (5.-27.8.), eli lähes koko Leijonan kuunkierron ajan. Merkurius, joka planeettana edustaa kommunikaatiota ja tiedonkäsittely- sekä koordinaatiokykyämme, kutsuu meitä perääntymisjaksonsa aikana uudelleenarvioimaan kyseisiin toimintoihin liittyviä asioita ja tapahtumia sillä elämänalueella, jota perääntymisjakso meille henkilökohtaisesti koskettaa. Merkurius lähtee perääntymään kotimerkistään Neitsyestä ja peruuttaa sitten takaisin Leijonan merkkiin, osoittelevasti korostaen tarjoamaansa mahdollisuutta löytää oman sydämen liekin luo, puhaltaa siihen uutta, puhdistavaa voimaa ja tuoda se esiin, kirkkaana palvelemaan maailmaa. Erityisen hyödyllistä on tarkastella oman luovuuden käyttämiseen liittyvää perfektionismia tai leväperäisyyttä. Missä kohdin tarvitsen lisää lapsenomaista tekemisen iloa itseni ilmaisuun, ja missä kohdin voisin kehittää ja hioa ilmaisuani palvellakseni yleisöäni paremmin? (Haluan erityisesti muistuttaa, että luovuus on ominaisuus, jota meistä kaikki käyttävät jatkuvasti – luovuus näkyy kaikessa, mitä ihminen tekee! Samoin meistä jokaisella on yleisö – ne ihmiset, eläimet, puut, kivet, auringonsäteet jotka meidän elävää luovuuttamme todistavat. Mikäli tunnet oman syntymäkarttasi, voit katsoa missä huoneessa (elämänalueella) Neitsyt ja Leijona sinulla sijaitsevat, ja näet tarkemmin minkälaisesta luovuudesta ja yleisöstä sinun kohdallasi on nyt kyse. Suosittelen sydämellisesti tutustumaan omaan syntymäkarttaan – oman syntymäkartan tunteminen antaa valtavasti lisäsyvyyttä näillekin uuden- ja täydenkuunluennoille!).

Viime viikkojen intensiteetin jälkeen Leijonan uusikuu lupailee piristävää, sydämenlämpöistä valonsädettä viikonloppuun. Anna sen muistuttaa sinua siitä, että meistä jokaisessa – ihmisessä, eläimessä, kasvissa ja muussa olennossa – elää kyky kulkea maailmassa sydämen voimaa loistaen, kutsuen esiin tuota samaa voimaa toisistamme. Anna itsesi näkyä, ja katso ihaillen myös toisen valoa, kirkasta tai vasta himmeästi kajastavaa.

Hedelmällisiä tapoja hyödyntää uudenkuun energiaa:

  • Laita kädet kevyesti sydämen päälle, ja anna hymyn tulla esiin. Ei tarvitse pakottaa, anna käsien kutsua hymy sydämestä huulillesi, anna aikaa 🙂
  • Laita kädet alavatsalle, ja puhalla kevyesti happea raotettujen huulien läpi sisäisen tulipesän hiilille. Siellä on kotitulesi, aurinkosi, luova voimasi. Anna käsien suojella, ohjata ja hoitaa tulta tasaiseen palamiseen. Hillitse roihua tai kutsu eloa hiipuneeseen hengittämällä rauhallisesti, visualisoimalla tasainen, elävä tuli, ja puhaltele ulos rauhallisesti suun kautta.
  • Merkuriuksen perääntyminen saattaa kutsua meidät lapsuuteen asti, muistelemaan mikä toi meille iloa ja nautintoa kauan sitten, silloin kun emme vielä rajanneet itseämme ulkoapäin. Miltä se tuntui kehossa? Voitko muistaa, miltä tuntui rakastaa itseään niin paljon, että ajatteli olevansa maailman coolein tyyppi? Kannusta itseäsi kuin rakastava vanhempi – millaisia kehuja tarvitset, ja millainen ohjaus kehittymään tuntuisi arvostavalta? Neitsyen merkki on tunnettu parantajan lahjoistaan – aika on otollinen sisäisen viattomuuden ja itserakkauden hoivaamiselle.
  • Kutsu itsesi leikkiin/liekkiin. Anna mielikuvitukselle tilaa. Kokeile erilaisia rooleja, ihan vaan huvin vuoksi. Ehkä niistä löytyykin jotain kiinnostavaa!
  • Rakasta, ja anna itsesi tulla rakastetuksi. Ota vastaan auringon säteet, syvälle sisimpään.

Kasvakoon meissä ilo elämästä

niin vahvaksi

että siihen mahtuu kaikki

yritys, erehdys ja onnistuminen

Kiitos

Tilaa tästä uuden- ja täydenkuunluennat suoraan sähköpostiisi! Muista klikata auki vahvistusviesti sähköpostistasi (tarkista roskapostikansio, mikäli et saa vahvistusviestiä) tilauksen onnistumiseksi.

Uusikuu Kaloissa 10.3. – Avautuminen

julkaissut Paula Alina, kategoriassa Luonto & Yhteys, Luonto & Yhteys -blogi
Untitled.

Uusi kuunsykli alkaa sunnuntaina aamupäivällä Kalojen merkissä. Uudenkuun kartalla kaikki elementit – vesi, ilma, tuli ja maa – ovat edustettuina, sillä tällä hetkellä kaikki planeetat liikkuvat astrologisen eläinradan kahdessa viimeisessä (Vesimies ja Kalat) ja kahdessa ensimmäisessä (Oinas ja Härkä) merkissä. Olemme kahden syklin rajapinnassa, toinen jalka vanhassa, toinen uudessa, ja Kalojen uusikuu kutsuu meidät hengittämään ulos, hengittämään sisään – avautumaan luopumalla ja etenemään nousemalla.

Auringon ja kuun yhtyessä Kalojen merkissä voi olla vaikeaa saada kunnollista otetta siitä, mitä tapahtuu. Kontrolli ei ole Kalojen aluetta. Kaloissa rajat hämärtyvät, liikumme kuin usvassa, unessa, ja mielikuvituksemme on avoin vastaanottamaan eetterissä virtaavia värejä, rytmejä, aaltoja, muodostamaan niistä symbolisia merkityksiä. Konkreettisuuden otteelta lipeävä epämääräisyys voi olla ahdistavaa, ja samalla sille antautuminen nautinnollista ja hedelmällistä. Kalat, eläinradan viimeinen merkki, on se suuri meri, jossa kaikki saa aavistuksenomaisen alkunsa ennen muotoa, ja johon kuolemassa kaikki nuo muodot lopulta sulavat. Hengitämme ulos, hengitämme sisään. Tätä tematiikkaa korostaa edelleen se, että uusikuu jää Kaloissa Saturnuksen (joka planeettana edustaa rakennetta) ja Neptunuksen, Kalojen hallitsijan (joka planeettana edustaa rajattomuutta) väliin. Taaksemme jää vanha, jo haurastunut rakenne, edessämme avautuu suuri rajattomuus, elämän hedelmällinen kohtu, vielä muodoton potentiaali.

Mars Vesimiehessä ja Uranus Härässä neliöllään sekä Pluto Vesimiehessä ja Merkurius Härässä sekstiilillään tuovat kartalle päinvastoin strategista halua liikkua eteenpäin (ja mielellään nyt heti). Kuten sanottu, veden alla Kaloissa on kuitenkin vaikeaa nähdä selkeästi ja tavoitteet sulautuvat elämän kokonaisuuteen, on annettava veden keinuttaa, ohjata tuntematonta tietä. Vesimiehen uudistusmieliset ideat sekä niiden rohkea viestintä ja strateginen taisteluhenki saavat sekä innotusta että jarrua Härästä, joka muistuttaa hitaan ja turvallisen etenemisen tuovan haluttua kasvua ja muutosta. Kalojen eteerinen, rytminen ajattomuus yhdistettynä Vesimies-Oinas-Härkä- kolmikon dynaamiselle kasvuhalulle muodostaa hedelmällisen, liminaalisen ajanlaadun, jossa on mahdollisuus samanaikaisesti antautua ja ottaa askeleita eteenpäin, yksi kerrallaan. Kartta muistuttaa meitä Einsteinin kuuluisasta lausahduksesta (joka menee jotakuinkin näin): ”Emme voi ratkaista ongelmia samasta tietoisuudesta, joka loi ne”. Uusikuu kutsuu meitä, intuitiivisena liikkeenä sisällämme, antamaan itsemme ja ajattelumme lämpöisen veden syleilyyn… ja syntymään jälleen kerran uudeksi, katsomaan itseämme ja elämää kirkkain silmin. Uusikuu on tärkeä mahdollisuus huomata, miten ajattelumme synnyttää ja ohjaa todellisuuttamme.

Kalojen uusikuu vie meitä kohti seuraavaa pimennyskautta (täysikuu Vaa’assa 25.3. on osittainen kuunpimennys), joka on aina erityisen vahvaa muutosaikaa. Ota uudenkuun aikaan hetki kääntyä sisäänpäin ja ole läsnä sille, mikä rakenne, ajattelumalli sinussa on vajoamassa mereen, lempeästi todista sen liukenemista elämän ajattomiin virtauksiin ja hengitä ulos, sisään, ulos. Sisään, ulos… Elämän hyväntahtoisuuteen nojaten, anna tahdonvoimasi nousta ja ajatusten selkeytyä, inspiraation ottaa pehmeästi virtaava muoto.

Hedelmällisiä tapoja linjautua uudenkuun energiaan:

  • Anna vesielementille tilaa elämässäsi. Mitä se voisi sinulle juuri nyt tarkoittaa? Ehkä haluat uida, saunoa, maalata vesiväreillä, hiljentyä virtaavan veden äärellä, käyskennellä luonnossa jossa lumi ja jää alkaa sulaa…
  • Tunnustele, missä kohdin yrität kontrolloida itseäsi ja elämää. Voisitko jossain kohdin hellittää, antautua elämän pakottomaan, jaettuun liikkeeseen? Miltä tuntuu hellittäminen, jota ei tarvitse tehdä? Voit kuvitella itsesi lämpimän veden ympäröimänä, turvassa sen hoivaamana.
  • Tunnistatko mielessäsi ajatuksia, joihin takerrut usein? Millaiset ajatukset muodostavat maailmankuvasi? Millaisia ajatuksia ja todellisuutta synnyttäisi luottamus elämän hyväntahtoisuuteen? Usko siihen, että elämä rakastaa sinuakin?
  • Rohkaistu ilmaisemaan villejä ideoita ja ajatuksia, jotka kenties erottavat sinut valtavirta-ajattelusta ja kyseenalaistavat normeja
  • Kun hiljenet kuuntelemaan ja annat kuuntelun ulottua yhä syvemmälle, yhä syvemmälle… luova inspiraatio alkaa liikahdella… anna sen nousta esiin ja ilmaise itseäsi

Syvällä meressä

liikkuvat erilaiset kalat

vinhaa vauhtia hakevat muodostelmaa

jaettua toimintaa

kuunnelkaamme toisiamme herkällä korvalla

Kiitos

Tilaa tästä uuden- ja täydenkuunluennat suoraan sähköpostiisi!

Täysikuu Leijonassa 25.1.- sydän yhtyy visioon

julkaissut Paula Alina, kategoriassa Luonto & Yhteys, Luonto & Yhteys -blogi

Kauriista alkanut kuunkierto saapuu kulminaatiopisteeseensä Leijonan täysikuussa torstai-iltana. Kuten uudenkuun postauksessa kirjoitin, tämä kuunkierto kokonaisuudessaan on merkityksellinen uusi alku pitkän linjan muutoksille, sillä viime lauantaina Kauriissa viimeiset 15 vuotta matkannut Pluto siirtyi auringon saattelemana Vesimiehen merkkiin. Nyt täydenkuun kartalla kuu asettuu aurinkoa ja Plutoa vastapäätä Leijonassa, ja Mars, Merkurius sekä Venus pitävät huolen siitä että Kauriin energia on yhä vahvasti mukana kuvioissa. Täysikuu valaisee ehkä yllättäviäkin uusia näkymiä tulevaisuuden rakentamiseen!

Tämän Kauriin kuunkierron tapahtumat ovat merkityksellisiä yhteiskunnallisestikin, mutta keskittykäämme tässä postauksessa siihen, miten meistä itse kukin voi asettaa oman elämänsä tapahtumia meneillään olevan kosmisen muutoksen kontekstiin, ja siten vahvistaa kykyään tehdä hedelmällisiä päätöksiä tulevista askelistaan. Hyvää pohjaa näille pohdinnoille antaa kenties se, että muistelee hieman menneitä: Pluto käväisi viime keväänä, 21.3.-11.6.2023, ottamassa ensiaskeleensa (sitten vuoden 1798) Vesimiehessä, ja antoi tuon visiittinsä aikana varmasti itse kullekin viitteitä siitä, mihin nyt alkanut transiitti jokaista henkilökohtaisesti kutsuu. Mitä uusia asioita viime kevät toi sinulle tullessaan? Ehkä vain ideoina, kutsuina, avauksina… jotka nyt alkavat lähteä liikkeelle vahvemmin. Tunnistatko kenties viimeisen kahden viikon ajalta uudenlaisen energian virtausta?

Kuu Leijonassa on luova, leikkimielinen ja sydämessään kuin lapsi. Leijonan kuu sytyttää intohimoa itse elämää kohtaan ja saa meidät kaipaamaan iloa ja huomiota. Haluamme olla oman (ja ehkä muidenkin?) elämän kuninkaallisia, tehdä näyttäviä sisääntuloja ja ottaa tilaa haltuun! Pluto ja aurinko Vesimiehessä taas ovat viileään älyyn ja valtavirrasta poikkeavaan ajatteluun nojaavia. Ne herättävät hurjiakin tulevaisuuden visioita, jotka mielellään koskevat koko ihmiskuntaa, ehkä koko planeettaa, aurinkokuntaa! Kaikessa visioinnissaan Vesimiehen aurinko saattaa kuitenkin hyvine tarkoitusperineenkin olla tunnekylmä ja yli-ihmisyyttä vaativa. Sekä kuu että aurinko ja Pluto neliöivät kaikki Härässä kulkevaa Jupiteria, joka muodostuu hankauspisteeksi näiden kahden polariteetin välillä. Jupiter, tuo hyväntahtoinen opettaja muistuttaa, että, että Maa ja materiaalinen todellisuutemme asettaa reunaehtoja visioinnille.

Mutta mitä nuo reunaehdot ovat? Oletko varma, että tiedät sen? Ehkä reunaehtojasi on aika päivittää? Kauriissa yhtymää tekevät Mars ja Merkurius ovat harmonisessa kolmiossa Härän Uranukseen, mikä lisää avoimuutta järkevälle toisinajattelulle asian suhteen. Jokin omassa todellisuudessa voi yllättäen muuttua, avaten tilaa vahvoille uusille suunnitelmille, ajatus- ja toimintamalleille. Kauriin merkissä jäykistymme helposti kerran luotuun strategiaan ja lukitsemme visiomme, joten Härän Uranus ja Jupiter palvelevat meitä muistuttaen, että kestävä rakentaminen on aina sitoutunutta, mutta joustavaa. Miten luoda elastinen strategia, joka mukautuu muuttuviin olosuhteisiin? Uranus pysähtyy ja kääntyy etenevään liikkeeseen lauantaina, mikä vahvistaa uraanisen yllättäviä tapahtumia maailmassamme. Mikä on sinulle se, mikä ei muutu? Täysikuun kartta antaa onneksi hyvää tukea pysyä sitkeästi itselle tärkeiden asioiden äärellä silloinkin, kun tilanne ei näytä siltä mitä toivoisi. Tai ehkä tie on tähän asti näyttänyt mutavelliltä, mutta nyt sade lakkaa kuin seinään ja kärsivällisyys palkitaan! Myös Venus tekee Kauriista harmonista kolmiota Jupiterille, joten aika suosii nimenomaan pitkäjänteiseen työhön sitoutumista ja jakaa sen tuomia palkintoja.

Palatkaamme vielä itse taivaanvaloihin, kuuhun ja aurinkoon, Leijonan ja Vesimiehen merkeissä. Pluton Vesimies-siirtymään auringon saattelemana, uuteen aikaan astumiseen. Kuu kumottaa taivaalla ja kutsuu sinua avaamaan myös sydämesi, ei vain päätä sille visiolle joka kenties viime keväänä alkoi nousta esiin. Pluton ja auringon luodessa jopa dramaattista kohtalon tuntua oman erityislaatusi mukaiseen tekemiseen sitoutumisen äärellä, Leijonan kuu muistuttaa, että luovuus kukoistaa sydämen lämmössä ja luomisen ilo on oleellista onnellisuudelle. Vaikka kuinka ylevä, eteenpäinvievä ja aallonharjalla oleva suunnitelma, vaikka kuinka vastuullisia ja sitoutuneita askelia – ilman aitoa luomisen iloa ja ripausta lapsenomaista leikkimielisyyttä, paraskin suunnitelma on eloton, tyhjä ja jättää kylmäksi. Ota ystävä rinnalle, anna ilon pulputa ja pistäkää välitanssiksi! Nauttikaa!

Hedelmällisiä tapoja hyödyntää täydenkuun energiaa:

  • Mikä on se visio, joka sinussa on noussut viimeisen vuoden aikana? Ehkä nyt alkuvuonna olet alkanut ottaa järjestelmällisemmän asenteen sen toteuttamiselle? Jaa tuo visio luotettujen ystävien kesken – ehkä visionne linkittyvät toisiinsa? Vesimies-Leijona akseli suosii luovaa yhteistyötä!
  • Pyri avoimeen mieleen odottamattomien muutosten äärellä – miten muutos voisi toimia eduksesi?
  • Rohkaistu katsomaan itseäsi ja luovuuttasi – tehtäväsi ei ole tuoda maailmaan toisiin verrattavaa täydellisyyttä, vaan sinun ainutlaatuinen näkökulmasi. Vain se palvelee aidosti kokonaisuutta. Kukaan muu ei voi tehdä sitä. Olet aina erilainen kuin muut. Se on itseisarvo.
  • Jos luottaisit oman luovuutesi arvoon – mitä lähtisit rakentamaan? Tämä täysikuu ei lupaa nopeita palkintoja, vaan pitkän tähtäimen onnellisuutta sitoutumisesta oman luovuuden käyttämiseen ja jakamiseen.
  • Uskalla iloita ja innostua siitä, mitä olet tekemässä! Älä pelkää näyttää tunteita asian äärellä.
  • Mikäli tuntuu, että oma visio on hukassa, ei hätää – kaikki täällä auttaa sinua näkemään, kun pyydät ja rohkaistut katsomaan. Elämä ei vaadi sinulta mitään, mutta on joka hetki valmis auttamaan. Anna itsellesi tilaa huomata se.
  • Heilauta hiuksia, röyhistä rintaa, keinuta lanteita ja pistä vähän överiksi 😀

Olkoon meillä rohkeutta

elää yhteisessä sydämessä

kutoa visiotamme tietäen:

olemme suurta kangasta, joka liehuu tulevaisuuteen

Kiitos

Tilaa tästä uuden- ja täydenkuunpostaukset suoraan sähköpostiisi!

Pistemäinen kartta, elävä visio

julkaissut Paula Alina, kategoriassa Luonto & Yhteys, Luonto & Yhteys -blogi
”In The Making”, sarjasta Rearrangement, 2023. Paula Mattila

Sulje hetkeksi silmäsi, pysähdy, ja kuvittele maailma, jossa sinä et ole yksin vastuussa elämästä. Kuvittele maailma, jossa sinä olet tärkeä osa kokonaisuutta, niin kuin jokainen muukin olento, maailma jossa jokaisen ominaislaatu on yhtä tarpeellinen yhteisen hyvinvoinnin luomiseksi. Maailma, jossa kivi, puu, orava, leijona, saniainen, ihminen, meille vielä tuntemattomat lajit ja olennot, kaikki elävät toisiaan varten. Mitä voisimme luoda yhdessä?

Ajatus nykyhetkestä pistemäisenä karttana kiehtoo minua. Samoin kuin nykyhetki, myös pistemäinen kartta on ajatuksena järjetön konsepti, paradoksi. Mikä on nykyhetki joka viittaa ajattomuuteen? Eihän kartta voi olla piste? Niin aika kuin paikkakin on aina sidottu ympäristöönsä: nykyhetken olemassaolo vaatii menneisyyttä ja tulevaisuutta, pistemäinen paikka vaatii ympäristöä, johon se on sidoksissa. Aika ja paikka ovat molemmat muodonmuutosta, joita ei voi erottaa toisistaan eikä jatkuvasta liikkeestä jota ne ovat, vaikka usein niin ajatuksissamme teemmekin. Nykyhetki ja pistemäinen kartta ovat oikeastaan eräänlaisia madonreikiä, tunneleita, yhteys olemattomuudesta olevaan, ei-mistään kaikkeuteen. Ne viittaavat kielemme parhaan kyvyn mukaan siihen olemiseen, joka yhdistää ajan ja paikan mysteeriin joka ei ole kielellisin käsittein kuvattavissa.

Varsinaista ajatuspuuroa! Mutta ei pelästytä, haluan vain sukeltaa itse asiaan tuon usein puheissa vilahtelevan nykyhetken ja sitä paikan kautta peilaavan pistemäisen kartan konseptin kautta. Lisätään joukkoon vielä kaksi muuta kiinnostavaa ja yhtä epämääräistä käsitettä: manifestointi (toimijuus) ja intuitio (kommunikaatio). Kaikki neljä käsitettä ovat oleellisia ajallemme ja sille kulttuurin muutokselle, jossa elämme, mutta mitä käytännön merkityksiä ne oikeastaan saavat yhdistettynä toisiinsa? Mitä tarkoittaa käytännössä se, että jokainen ajanhetki ja paikallinen muoto on samaan aikaan sekä erillinen ja yksilöllinen että yhtä ja samaa, rajaamatonta ja liikkuvaa olevaista, yhteys niiden välillä? Mitä se merkitsee toimijuutemme ja viestintämme suhteen kestävää elämäntapaa rakentaessa?

Joitakin vuosia sitten päätin tehdä kokeilun, avoimin mielin. Puutarhaansa yhteistyössä luonnon kanssa jo 1970-luvulta lähtien rakentaneen Machaelle Small Wrightin inspiroimana päätin kokeilla mitä tapahtuu, jos tietoisesti päätän tehdä yhteistyötä luonnon kanssa. Tuntui oudolta päättää sellaista, sillä en tiennyt mitä se oikeastaan käytännössä tarkoittaa, eihän minulla silloin ollut puutarhaakaan. Machaellella oli oma tapansa ja uskomusjärjestelmänsä yhteistyön ympärillä (joka toimii mainiosti hänen puutarhassaan!) ja inspiroiduin siitä monin paikoin, mutta osin se kuitenkin tuntui hieman vieraalta ja toimimattomalta minun kohdallani. Ajatus siitä, että luonto on aktiivinen, yhdessä toimiva kokonaisuus, oli kuitenkin innostava, järkeenkäypä ja länsimaisen, akateemisenkin tieteen mukainen (jostain syystä akateeminen tiede vain lukee ihmisen luonnosta erilliseksi toimijaksi ja tarkkailijaksi, ja sekin osa tiedettä joka näin ei tee, ei yleisesti osaa sijoittaa itseään käytännössä kokonaisuuden osan asemaan). Elämää kunnioittavalla, leikkisällä asenteella seisoin ulkona omenapuun alla ja sanoin ääneen sitä todella tarkoittaen, täynnä jännitystä ja innostusta tuntemattoman edessä: ”Luonto, haluan aloittaa tietoisen yhteistyön.”

Luonnon kanssa tietoisen yhteistyön tekeminen erilaisissa projekteissa ja ylipäätään elämässä on vaatinut monen uskomusesteen purkamista (niiden uusienkin, joita yhteistyömatkalla pyrkii kivettymään!) sekä harhaisen ylpeyden ja arvottomuuden tunteen vähittäistä rikkoutumista. Tietoinen yhteistyö luonnon kanssa vaatii jatkuvaa antautumista yhä suurempaan rohkeuteen luottaa itseeni, elämään ja tuntemattomaan. Se on samalla heittäytymistä leikkisyyden asenteeseen, joka nousee elämän, itseni ja muiden kunnioittamisesta, sekä elämän ja vastuun vakavasti ottamista. Seikkailu, jossa on uskallettava tehdä asioita toisin, ja oltava myötätuntoinen itseään kohtaan silloin kun ei uskalla. Elämänilon ja kuulumisen tunne, jota yhteistyö synnyttää, herättää todistamaan liikkuvaa ihmettä siihen tietoisesti osaa ottaen, jatkuvasti oppien.

Miten helpottavaa onkaan ymmärtää, että ihminen (ihmiskunta) ei ole tässä maailmantilanteessa yksin, eikä ihmisen (ihmiskunnan) tarvitse yksin tietää, miten liikkua eteenpäin kohti tasapainoisempaa tulevaisuutta! Se tosiasia, että ihminen on samaan aikaan sekä muista luontokappaleista erillinen olio, että yhden ja saman kokonaisuuden osa, luo sekä turvan että vastuullisuuden tunnetta. Erillisen, itseriittoisen ja itsekeskeisen ihmisyyden aika on siirtymässä menneisyyteen, eikä vain ihmiskunnan sisällä, vaan koko elämän kokonaisuudessa. Me olemme elävien muotojen yhteinen muoto, jossa yksilöllisyys palvelee kokonaisuutta ja toisinpäin. Niin laaja kokonaisuus, ettei sitä tai sen kokonaisliikettä voi yksin ihmisnäkökulmasta hahmottaa. Olemme kokonaisuus, joka jo nyt liikkuu yhdessä, viestii keskenään, luo itse itseään. Sen osana olemme yleisesti ottaen nyt vain hieman… hmm, epäsynkroniassa, noin kauniisti sanottuna?

Yksin oman muotomme intressit toimintamme lähtökohdaksi asettaen vahingoitamme itseämme, jaettua olemusta. Pelkät puheet muun luonnon (tai muiden ihmisten!) huomioimisesta eivät riitä – oletko joskus tehnyt yhteistyötä ryhmässä, jossa joku öykkäröi? Sanoo arvostavansa, kuuntelevansa, mutta oikeastaan holhoaa muiden näkemykset ja tiedon sivuuttaen? On helppo puhua luonnon huomioimisesta, helpohkoa luonnon osana toimimisesta, ja siksi kai lähinnä siihen keskitymmekin. Vaatii ihmiseltä nöyryyttä astua lapsenkenkiin, aloittelijan housuihin ja myöntää, että on tullut hieman sooloiltua ja nyt pitäisi opetella uudenlaiseen toimintamalliin, uusiin kommunikoinnin tapoihin. Hei luonto, voitko vähän jeesata ja opastaa? Että miten te muut olomuodot oikein keskenänne toimitte? Mihin meitä ihmisiä aidosti tarvitaan?

Oman toiminnan perustan muuttaminen ja kulttuuristen käytäntöjen purkaminen vaatii rohkeutta, huomiota, jatkuvaa harjoittelua ja myötätuntoa. Emme ole tottuneet siihen, että vastaanottaisimme apua muunlajisilta tai muulta elolliselta, että saamme olla hieman pihalla ja silti arvokkaasti vastuullisia toimijoita! Ihmisen toimijuus on niin pitkään perustunut erillisyyteen ja erityisasemaan luomakunnassa, että sitä harvoin edes huomataan toimintamme lähtökohtana, oletusarvona. Kaikki siitä poikkevat tavat tuntuvat helposti oudoilta, ei vakavastiotettavilta lähestymistavoilta niihin polttaviin kriiseihin joissa elämme. Itselleni kiinnostavan ja innostavan ajastamme tekee kuitenkin nimenomaan se, että olemme yhdessä opettelemassa uutta olemisen tapaa, jossa ymmärrämme käytännössä olevamme erottamaton osa kokonaisuutta, sisäistämme sen toimijuutemme perustaksi. Mahdollisuus yhdessä oppia ja luoda jotain todella uutta on ehkä vahvimmin palkitsevia ja motivoivia ihmiskokemuksia, suuri seikkailu, ja tilaisuuksia siihen tällä tasolla ei aikuisen elämässä tule vastaan kovin usein.

Viisautta on tietää, että isoissa, tuntemattomissa kokonaisuuksissa edetään parhaiten jatkuvia, pieniä askelia sinnikkäästi ottamalla, tilannetta ja sen muutoksia kuunnellen ja askelia olosuhteisiin sopeuttaen. Liikumme yhtenä kokonaisuutena, emmekä voi tietää miten oma askeleemme vaikuttaa muuhun kokonaisuuteen, mitä askelia muu kokonaisuus ottaa – viisautta on siis suunnitella omaa toimintaansa aina vain askel eteenpäin, seurata yhdessä elävää visiota, tanssia yhteistä tanssia.

Askel jaetun luovuuden toimijuuteen

Jos nyt tuntuu siltä, että hienoja ajatuksia mutta… miten? – et ole kysymyksen kanssa yksin, ja kysymys on loputon jatkumo! Kulttuurisessa murroksessamme haluan edistää uudenlaisen yhteistyökulttuurin syntymistä, mutta haaste yhteistyömallien jakamisessa on siinä, että niitä ei oikeastaan voi täysin monistaa tai opettaa – jokaisella meistä on oma tapamme viestiä ja toimia, omat vahvuutemme ja taitomme, tapamme olla, havainnoida, ymmärtää ja tehdä. Machaelle Small Wrightin tapa tehdä yhteistyötä ei ole minun tapani. Minun tapani tehdä yhteistyötä ei ole sinun tapasi. Silti voimme oppia toisiltamme, inspiroitua ja löytää uusien oivallusten äärelle, rohkaistua kokeilemaan ja leikittelemään avoimin mielin. Antaa toistemme vahvistaa erottelukykyämme ja kykyämme arvostaa erilaisia toimijuuden muotoja, kutoa yksilöllisyydestä yhteistä kangasta. Rakentaa yhdessä uutta, monimuotoista kulttuuria.

Oma tietoinen yhteistyöni luonnon kanssa on saanut erilaisia muotoja ja käytäntöjä, mutta yksi vahva työkalu yhteistyön kehittämiseen ja jatkuvaan toiminta-askeleiden linjaukseen on ollut prosessinomainen symbolinen taide. Ei pelkästään itseilmaisuna, vaan kokonaisuuden – sekä yksilöllisen kokonaisuuteni osat että minut ja muun luonnon yhdistävänä tekijänä, kuin käyttöliittymänä joka mahdollistaa informaation virtaamisen puolin ja toisin uuden, yhteisen liikkeen synnyttämiseksi. Olen viime vuosien kokemusteni pohjalta vähitellen kehittänyt mahdollisimman yksinkertaisen ja käytännönläheisen nelipylväisen mallin luovan yhteistyön tekemiselle, ja haluan vihdoin jakaa sen kanssasi! Ensimmäinen kaikille avoin, matalan kynnyksen mahdollisuus tutustua metodiin on Rientolan kansalaisopiston kesäohjelman Luontoni-mandalakurssi (27.5.). Lähestymme työpajassa metodin sisäistämistä ja harjoittelua mandalanrakennuksen kautta – vaikka mandalanrakentaminen ei olisi sinun juttusi, se osallistaa oppimismetodina koko kehosi mukaan uuden toimintatavan vahvistamiseen sen sijaan, että saisit vain älynystyröitä hierovaa informaatiota. Mandalanrakennus kehittää metodin omaksumista, mikä mahdollistaa sen juurruttamisen myös muuhun tekemiseen. Olet sydämellisesti tervetullut mukaan ottamaan maanläheisiä käytännön askelia kohti uudenlaista toimijuutta, oppimaan ja kokeilemaan yhdessä!

Lisätietoa ja ilmoittautumiset: https://www.pilvikanava.fi/rientola/course.php?l=fi&t=1170

WE – taiteessa on kyse elämästä ja rakkaudesta

julkaissut Paula Alina, kategoriassa Luonto & Yhteys, Luonto & Yhteys -blogi

Yleensä pidän hyvän taidenäyttelyn merkkinä sitä, että näyttely herättää vastustamattoman halun nauttia luomisesta itsekin – ei malttaisi odottaa pääsevänsä taidetarvikkeiden äärelle ja ideoita sinkoilee! Joulukuussa vierailin kahden ystävän kanssa Sara Hildenin taidemuseossa Thomas Houseagon, Brad Pittin ja Nick Caven yhteisnäyttelyssä WE, joka kosketti ihan uudella tavalla, jääden luokseni pitkäksi aikaa. Ei niin, että olisin halunnut tarttua pensseliin tai moottorisahaan (niin kuin Houseago), vaan lämpimäksi tunteeksi. Tilaksi, jossa on hyvä olla. Kun tässä kuukausi myöhemmin istun kirjoittamaan ajatuksistani, tunnen yhä sen turvan ja jaetun rakkauden, ilon, mihin näyttely kutsui mukaan minutkin.

Olin tietysti etukäteen lukenut näyttelyn konseptista ja nähnyt kuvissa Houseagon isoja punapuuveistoksia, jotka eivät visuaalisesti erityisemmin säväyttäneet. Aihe – taiteen parantava vaikutus ja luovuus jaettuna voimana – joka ei ole mitenkään uusi (paitsi ehkä tässä muodossaan, kolmen miespuolisen megastaran yhteisenä ulostulona suuressa taidemuseossa), on kuitenkin aina kiinnostava ja sopi mainiosti kolmen naisen taidenäyttelyporukallemme, joka on päätynyt yhteen nimenomaan eheyttävän taiteentekemisen kautta. Satuimme paikalle hyvään aikaan, sillä näyttelyssä ei juuri ollut muita. Saimme rauhassa kierrellä ja katsella, ilman että ihmisvilinä ja -hälinä muokkasi tunnelmaa omaan suuntaansa. Ei ollut kiire, ja hajauduimme museoon kukin oman kokemuksemme äärelle, aina välillä kohdaten.

Traumoja suoraan käsittelevän taiteen esittely eheyttävällä tavalla on mielestäni vaikea laji. Taiteilija voi tarjota katsojalle samastumisen kokemuksen ahdistukseen ja vaikeisiin tunteisiin, kuten syvään pelkoon, suruun, inhoon ja raivoon antamalla muotoa omille tunteilleen, mutta miten liittää kokemukseen tunne turvasta, rakkaudesta, elämän syvästä ja kannattelevasta ilosta? Ahdistavien tunteiden kuvaus ja katsominen ei sinänsä ole eheyttävää. Parhaimmillaan se luo vertaiskokemuksen tunnetta, mikä on tärkeä askel oikeaan suuntaan, mutta ainakin itselleni samastumispintaa kyseisiin tunteisiin riittää maailmassa kylliksi taidesalien ulkopuolellakin. Kun taiteilija johdattelee katsojan ahdistuksen keskelle, voiko hän tarjota myös valoa siihen pimeyteen?

Minulle WE-näyttelykonsepti kietoutui vivahteillaan Houseagon punapuuveistossalin ympärille, integroituen sen tunnelmassa sisältämään hyvin aidolla tavalla näyttelyn keskeisen sanoman traumasta ja eheytymisestä, yksilön ja yhteisön suhteesta, yhteydestä, elämästä, rakkaudesta. Eli yllättäen juuri ne teokset, jotka etukäteen leimasin visuaalisuudessaan epäkiinnostaviksi ja tavanomaiseksi traumakuvastoksi, osoittivat miten kokonaisuus herättää osansa eloon ja toisin päin. Oleskelin taidokkaasti rakennetussa salissa (veistokset, valaisu, maalaukset, puujätekasa) pitkään, annoin sen vaikuttaa, kertoa tarinaa ja avautua sen läpi.

”Trauma saa ihmisen eristäytymään, sillä se tuntuu turvalliselta. Toipumisen kannalta on päinvastoin tärkeää etsiä yhteyttä toisiin ihmisiin.”

Näyttelyvahti kertoi, että Houseago oli alkanut työstää valtavia veistoksiaan (jotka muuten on veistetty myrskyssä kaatuneisiin puihin, puita ei ole kaadettu teoksia varten) vuonna 2020 isänsä kuoleman laukaiseman masennuksen myötä, varhaislapsuuden traumaa käsitelläkseen. Henkisen romahduksen myötä työskentely muuttui kuitenkin mahdottomaksi, Houseago ei yksinkertaisesti kyennyt veistämään (tai muuhun taiteentekoon). Traumaterapian ohella ystävyys Pittin ja Caven kanssa, yhteinen avautuminen haavoittuneisuudelle, avoin jakaminen ja keskinäinen tuki, keskinäinen kannustus taiteelliseen työskentelyyn vailla suuria tavoitteita oli lopulta se tekijä, joka sai Houseagon palaamaan veistosten pariin ja viimeistelemään ne kesällä 2022.

Veistossalissa kävellessäni, punapuusta esiintulleita raskaita mutta orgaanisia muotoja ja niiden vuorovaikutusta, veistosjätteen muodostamaa kasaa niiden vierellä katsellessani, tunsin vakaata keveyttä. Tilassa oli hyvä hengittää, oli rauhallista. Valo ei ollut häikäisevää, mutta kaikki oli näkyvillä, esillä, pehmeästi, viestien miten menneisyyden ahdistavat kokemukset tullessaan meissä, kehoissamme näkyviksi eivät katoa, vaan muuntuessaan jäävät edelleen osaksi meitä. Piilossa olleet osani muuttuvat vähemmän pelottaviksi, jopa rakastettaviksi rujoudessaan. Vaikka kaikki muuttuu ja katoaa, lopulta mikään ei katoa – kokemuksemme muuttuu mukana kannettavasta, tunteiden virittämästä muistosta luonnolliseksi osaksi tilaa jossa elämme yhdessä, elämää. Minä muutun muodosta tilaksi, olen siinä elävät yhteydet, materia niissä ja ilma niiden välillä.

Trauman keskelle sukeltaminen ja sen muotojen näkyväksi tekeminen on rajua, raskasta, pelottavaa ja uuvuttavaa, mutta tuettuna se luo vähitellen vakautta ja vapautta elämänilolle syventyä meissä, ottaa yhä uutta tilaa omakseen. Olisiko Houseagon teos onnistunut puhuttelemaan minua yhtä vahvasti, syvästi ja moniulotteisesti vailla Pittin ja Caven mukanaoloa? Tuskin. Se, että Houseago kutsui ystävänsä mukaan yksityisnäyttelyynsä osoittaa, että taiteilija tietää sen itsekin, toisten läsnäolo on osa teosta. Kolmen keski-iän ylittäneen miehen aito ilo löytämästään ystävyydestä ja yhteistyöstä, toistensa tukemisesta niin mielenterveyden haasteissa kuin luovassa inspiraatiossa, vapautuminen elämään kokonaisena ihmisenä suhteessa toisiin, oli niin aidosti läsnä koko näyttelyssä, että se tarttui ja meni syvälle sydämeen. Financial Timesin näyttelyyn printattu haastattelu vahvisti pirskahtelevaa elämäniloa sekä ystävien puheissa että valokuvissa, ja Houseagon elävään käyttöön tarkoitettu teos Cast Studio (stage, chairs, bed, mound, cave, bath, grave), joka oli rakennettu yhdessä ystävien ja perheenjäsenten kanssa, huokui tekemisen iloa, leikkisyyttä ja kokeilunhalua, uuden, yhteydestä elävän minän syntymistä. Ei erillään traumakokemuksista, vaan osana samaa tilaa.

WE-näyttely, sen lisäksi että se aidosti onnistui rikkomaan käsitystä taiteilijasta yksinäisenä tekijänä ja nostamaan yhteyden luovuuden keskiöön, oli myös hyvin onnistunut esitys siitä, mitä ilo parhaimmillaan on ja mistä se syntyy. Syvä elämänilo on yhteentulemista, yhteyksiä ja niiden välistä elämää. Se ei hyljeksi tai vältä vaikeitakaan kokemuksia ja tunteita, vaan virtaa ja pitää majaa kaikkialla minne sille rohkeasti avataan tilaa, sisäisesti ja ulkoisesti.

Odotan mielenkiinnolla, mitä yhteyksiä WE-konsepti seuraavaksi avaa. Houseagon kuvioissa, mutta myös maailmalla laajemmin. Me olemme WE-konsepti syntymässä maailmaan!

ME & WE